Terveyttä ja sairautta

Brynin alkuvuosi on alkanut lepuuttamisella. Pari päivää ennen vuodenvaihdetta kaahaili metsässä, ryske kuului ja Bryn tuli pihaan vasenta etujalkaa ontuen. Sitä lepuuteltiin noin viikon verran, mutta koska ontumista ei ollut kuin yhden päivän, jatkettiin normimenoa. Viikon verran ehdittiin touhuta, kun Bryn ontuikin taas, tällä kertaa oikeaa jalkaa. Ontuminen kesti taas vain muutaman tunnin, mutta raahasin sen röntgensäteiden alle, koska viralliset kuvat oli joka tapauksessa tarkoitus lähiaikoina ottaa. Virallisissa kyynärät puhtaat, lonkkamaljat vähän matalat ja ehkä vähän löysyyttä, mutta siistit kuitenkin. Kennelliiton tuomio oli sitten B/0, eli ihan linjassa.

Ontumaa hoidettiin pari viikkoa levolla ja kipulääkkeellä, tänään käytiin sitten taas ortopedillä varmuuden vuoksi. Nyt ei enää löytynyt etujalkojen vääntely-kääntely-painelu -tutkimuksissa mitään, etupään olka/kyynärkuvat puhtaat, ja mun mielestä nyt viimeisimmän viikon Bryn on liikkunut puhtaasti varomatta jalkojaan. Joten takaisin normielämään, toki lisätään liikuntaa pikkuhiljaa ja treenaamista mietitään vasta muutaman viikon päästä. Diagnoosi tällä erää pehmytkudosvamma. Kyllä ehdin jo saada stressi-ihottuman tässä parissa viikossa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja koira on nyt myös virallisesti terve.

Samassa ryskeessä totesin että kyllä Brynillä taitaa vielä muutama inkkari sinnitellä kanootissa mukana, koko kahden viikon sisällä lepäilyn aikana ei ole muuttunut juuri mitenkään. Tietty on joka kerta valmis lähtemään ulos kun puen päälle, ja kovin mielellään jyrsii luuta ja treenaa vaikka paikallaoloa. Mutta mitenkään käytös ei eroa siitä että olisi ollut päivän levossa. Se on ainakin kiva.

Pixien kanssa on otettu tiukka yliote tokosta, vaikkakin pääosin olkkaritreenien merkeissä. Kaukot on edenneet aimoharppauksin, seuraamiseen, sivulletuloon ja noudon palautukseen on tehty täsmäiskutreeniä, joka myös tuottaa tulosta. Ehkä me kisataan tänä vuonna. Brynillä on hyvä paikallaolo, joten enää kahdeksan liikettä jäljellä alokas-starttia varten.

Nyt kun vielä pakkaset lauhtuisivat (ja tulisi ihan vaikka se kesä)!

Tavoitteen tynkää

Laitetaan nyt ihan mustaa valkoisella vuoden 2014 tavoitteista. Vähän noloa kyllä, meidän tavoitteet ei tosiaan päätä huimaa eikä latvoja kosketa. Mutta kai näilläkin eteenpäin pääsee, tai johonkin suuntaan ainakin.

Ihan ensimmäisekseen voidaan kuitenkin todeta nämä itsestäänselvät toiveet, tärkeät muistaa, mutta helpot unohtaa:
- Kaikki pysyy terveinä (ihmiset ja eläimet)
- Kaikilla on pääsääntöisesti kivaa ja tekemisessä säilyy ilo (ihmiset ja eläimet)
- Me ihmiset muistetaan keskittyä olennaiseen, eläimiltähän se sujuu luonnostaan

Pixie
Tokossa voittajaluokan korkkaus, tuloksista ei puhuta tänä vuonna vielä mitään. Tavoitteena on saada otettua itseäni niskasta kiinni, jotta saisin ilmoitettua sen edes kokeeseen. Ja raahattua itseni pelipaikalle.
Tokon liikkeistä on keskityttävä ennen kaikkea tunnarin, ruudun ja kaukojen suoritusvarmuuteen, seuraamisen paikkaan sekä luoksetulon ja noudon vauhtiin.

Paimennuksessa mitään erityisiä kisatavoitteita ei ole, mutta tämän vuoden yleistavoitteena on saada Pixien haut paremmiksi. Ennen kaikkea vapaissa hauissa ja lauman kasaamisessa älyn käyttö, riittävän laajan kaaren tekeminen ja Pixien itseluottamuksen lisääminen.

Bryn
Tokossa asetetaan tavoitteeksi alokasluokan ykköstulos, onhan tässä koko vuosi aikaa. Liikeet on treenaamatta vielä täysin, joten mitään kovin erityisiä tavoitteita ei niihin voi asettaa.
Häiriötreenejä tarvitaan, mutta meillä alkaakin ensi viikolla kuuden kerran ohjattu tokokurssi. Eikös se riitä ihan hyvin. Jos vielä bonuksena kävisi pari kertaa treenaamassa porukalla.

Paimennuksessa aloitetaan kisaaminen ja hankitaan lisää kokemusta. Käytävä ehdottomasti vierailla lampailla ja paikoissa, koko viime vuosi pysyteltiin niin tiiviisti tutuissa ympyröissä.
Itselleni tavoitteeksi opetella viheltämään selkokäskyjä, ja opettaa ne Brynille. Noin muuten pitää kesällä treenata kaikkea vähän suuremmin, pidempiä hakuja ja ajoja, isompaa laumaa ja niin poispäin.
Ohjaaja opettelee ajamaan linjalla, tekosyyt pois ja portit käyttöön. Ainoastaan omaa laiskuutta että niin ei ole jo tehty. Ylipäänsä mun omana tavoitteena lopettaa laiskottelu, ja alkaa näkemään
vähän vaivaa asioiden eteen. "Ehtiihän sitä myöhemminkin" ja "nyt ei kyllä jaksa" on niin nähtyjä lauseita viime vuoden aikana.

Lisäksi koko kolmikon tavoitteena alkuvuodelle kunnon kohotus. Kyllähän me liikutaan ja lenkkeillään, mutta jonkinasteinen lyhytaikainen rutistus kyllä nyt tarvittaisiin. Kesällä ei kuitenkaan ole aikaa tai halua, silloin liikutaan ja lenkkeillään fiilispohjalta luonnosta nauttien. Koirille taas vetovaljaat käyttöön ja ohjaajalle juoksulenkkarit jalkaan. Se kauan odottanut pyöräilykin voitaisiin startata tänä vuonna, nyt molemmat koirat ovat jo ainakin riittävän kehittyneitä, fyysisesti ja ehkä jopa henkisesti.

Jotain uuttakin olisi kiva kokeilla, ehkäpä me vielä tutustutaan agility-esteisiin. Jos löydetään sellaisia matalia ja pehmustettuja, niin ei ketään sitten satu pahasti. Tiimin kuvaus: ohjaaja kompuroi jalkoihinsa, Pixie juoksee päin estettä ja Bryn ei ohi juostessaan ehdi edes huomata, että jossain oli jotain esteitä.

Vuosi vaihtui

Raketteja ihailemassa

Tällä kertaa vuodenvaihde vietettiin Murrossa, koska paukut aiheuttaa mulle välittömän pakoreaktion ja halun maastoutua lähimpään ojaan. Ihan aiheesta, muutaman kerran on viuhahtanut sen verran läheltä. Murrossa oli niin mukavaa, vaikka pauke on toki kova, ei tarvitse pelätä oman tai koirien turvallisuuden puolesta, koska kukaan ei pääse lähelle räjäyttelemään. Lampaatkaan ei tuntuneet olevan moksiskaan, märehtivät ja ihmettelivät pihalla heti puolenyön jälkeen, kun kävin tarkistamassa hevoset.

Bryn sen sijaan
aiheutti hetkellisen tuskanhien maanantaina, kun ontui vasenta etustaan. Tiistai-aamuna oli vielä vähän epäpuhdas, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään oireita. Sai olla pari päivää remmipissatuksilla, ja nyt mennään fleksilenkeillä ensin pari päivää, ja sitten metsälenkkejä. Pidän samalla nyt parin viikon treenivapaan kaikesta, se oli suunnitelmissa muutenkin lähiviikoille, joten nyt on ihan yhtä hyvä hetki.Varsinkin kun Brynin viimeisimmät treenit ovat yllättäneet todella positiivisesti. Siihen on taas tullut jotain lisää, ja on hienosti alkanut sisäistämään seiso-käskyn ja pikkuflänkit. Myös lampaiden kuljetus asetelmassa koira-lampaat-minä, siis niin että koira siellä jonon kärjessä ja minä pidän perää, sujuu nyt. Bryn pitää lampaat kerta kerran jälkeen paremmin otteessaan, antaa niille tilaa liikkua eteenpäin, mutta samalla kertoo ihan olemuksellaan, että ohi ei pääse. Viime viikot ollaan treenattu oikeastaan vain pikkuaitauksessa, siinä on jotenkin niin mukavaa. Pääsee tekemään vaihtelevaa treeniä, ja voi myös vaatia että niitä käskyjä noudatetaan, koska ei tarvitse pelätä lampaiden häipyvän. Koska Bryn on edistynyt niin hyvin, pitää mun vihdoin ja viimein opetella puhaltamaan kunnolla pilliin, jotta voin välillä huvitella pidemmillä etäisyyksillä. Motivaattorina toimii viereinen viljapelto, joka vain odottaa pitkien hakujen treenaamista.

Viittä vaille valmis 

Mitäpä muuta, lampolaan saatiin ikkuna paikalleen vuodenvaihteessa, nyt alkaa olemaan pikkuviilauksia vaille valmista. Aika hieno siitä tuli, ja jopa siedettävän kätevä ollakseen pieni harrastelijalampola. Vielä pitää raivata toinen kulkureitti lampaille, samaa kautta voi sitten kätevästi hoitaa ruokinnan. Kesän suunnitelmiakin on aloitettu työstämään, mutta nehän muuttuu sitten kuitenkin lennossa, ja ongelmat käsitellään kun vastaan tulee.

Hauskaa harrastusvuotta kaikille, pitäkää nenä pinnalla!