Terveeksi todettu

Käytiin Brynin kanssa eilen lääkärintarkastuksessa vakuutusyhtiötä varten. Kakara sai terveen paperit, vaikka mielenterveydestä onkin ollut ajoittaista epäilystä... Vakuutusta varten tarkastetaan kaikki niin hyvin kuin ulkopuolelta ilman testejä on mahdollista, eli siinä tulee perusjutut: pallit, hampaat, silmät, korvat, sydän, sekä väänneltynä ja käänneteltynä raajat sekä ranka. Kaikki oli Brynillä hyvin, mikä toki ilahduttaa, vaikka mitään syytä epäillä toista ei ollutkaan. Myös luonnetta kovasti naureskeltiin, kuulemma bordercollie yleisemmin on hieman varautunut... No tämä ei, vaikka yhdenlaisena hyökkäyksenä nuo rakkaudenosoitukset voi kokea.

Painoa oli kertynyt 14,2 kg, eli vajaa kilo tullut puolessatoista viikossa. Omaan silmään on aavistuksen kasvanut ja saanut ehkä vähän jotain massan tapaista. Hoikka on edelleen, mutta turkki kiiltää ja energiaa piisaa, niin mitenkään huolissani en siitä ole. Ja selvästi kuitenkin ruoka tarttuu, kunhan siinä on tarpeeksi rasvaa ja sitä ylipäänsä on tarpeeksi. Muutenkin Bryn näyttää kasvavan aika hitaasti ja tasaisesti.

Muutapa ei olla taas tehtykään, lenkkeilty vaan. Lenkillä on kyllä niin itsenäinen ja nenä vie, yhtään ei huoleta jos mä häviän näkyvistä. Tulee kyllä luo jos kutsuu, mutta ei itse pidä huolta missä kuljen. Itsenäisyys on toki hyvä asia, mutta ihan sadanmetrin sädettä ei sentään tarttis olla. Treenataan, treenataan..

Taas viikko mennyt

Mitään ihmeellistä ei olla viikon aikana tehty, eletty ja oltu.. Mitäpä sitä talvella muuta.
Bryn on kotiutunut hyvin, viime viikolla Pixiekin vihdoin lämpeni penskalle. Juttuun ovat tulleet aikasemminkin, mutta nyt Pixie ilmeisesti totesi että tuo otus on tullut jäädäkseen. Ihan eri lailla leikkii sen kanssa ja vahtii mihin kakara kulkee lenkillä. Bryn on myös alkanut olemaan enemmän oma itsensä, paljon rennompi ja tavallaan rauhallisempi. Jo Pixien kanssa huomasin että vaikka ne vaikuttaa heti tullessaan siltä että ovat ihan normaaleja, muuttuu käytös parin ekan kuukauden aikana aika paljon.
Hirveän hienosti tämäkin on oppinut meidän talouden perusteet, lenkillä ei häivytä mihinkään ja takaisin tullaan ku sanotaan, kotona nukutaan kun käsketään ja mitään ruoka/ulosmeno härdellejä ei järjestetä. Siinäpä ne meidän säännöt melkeen sitten olikin, mutta näin huithapelille ihmiselle on helpompaa kun sääntöjä on vähän mutta ne ovatkin sitten täysin neuvottelujen ulkopuolella :)
Myös kynsien leikkuut, pesemiset ja muut hoitotoimenpiteet sujuu ihan ilman säätöä, oikeastaan kaikesta on joutunut kerran kertomaan miten homma hoidetaan ja sen jälkeen on toiminut. Eri asia sitten miten kauan, eiköhän se jossain vaiheessa yritä luoda omat toimintatapansa.
Ainoa asia mikä aiheuttaa harmaita hiuksia on yksinolo. Harjoiteltiin sitä paljon kun olin lomalla, eikä mitään ongelmia ollut. Maanantaina kun lähdin töihin, päätti Pixie tehdä selväksi mitä mieltä on tämän tyyppisistä hankinnoista. Oli sitten pistänyt ihan hyrskyn myrskyn, ja tietenkin hetsannut pennunkin ihan omiin sfääreihin. Josta seurauksena pentu seuraavana päivänä oli haukkunut koko sen muutaman tunnin ajan jonka olin poissa.. Pixie tietenkin siinä vaiheessa oli vaan nukkunut tyytyväisenä portin takana, tavoite saavutettu, pennusta tehty niin hullu että nyt ne varmasti myy sen...
No tätä on nyt harjoiteltu, pentu ei enää ole yksin sellaisessa tilanteessa että pääsisi haukkumaan. Joko ne on päivähoidossa vanhempien luona tai olen itse kotona etätöissä. Harjoitukset on menneet tosi hyvin, nyt jo reagoi "lähtörutiineihin" rauhottumalla / nukahtamalla. Noin tunnin pätkiä on ollut yksin, ja vaan nukkunut sen ajan. Onneksi on auttavaiset vanhemmat ja joustava työpaikka, eiköhän tämäkin ongelma ole nopeasti käsitelty. Ja onneksi haukkumista ei päässyt tapahtumaan kuin kerran, eli ei ainakaan toivottavasti ehtinyt muodostua kovin vahvaksi tavaksi.
On se kivaa kun on kaksi koiraa, jotenkin mä saan ihan järjettömän määrän hyvää fiilistä kun katselee niiden touhuiluja lenkillä. Vaikka se on välillä rankkaa, niin kaikki kiva vaan vaatii töitä. Ja onneksi noita koiria on ollut riittävän monta, tietää että minkä nuorena kylvää sen vanhana niittää.

Kaikenlaista

Tänään käytiin Mustissa ja Mirrissä, punnitsin samalla 13,3 kg. Harjoiteltiin siellä vähän ihmisten keskuudessa olemista ilman että tarttis kiivetä jokaisen syliin. Tiskille kuitenkin piti päästä kurkottamaan, olihan siellä iki-ihana kassaneiti takana (joka ymmärsi palkita tämän toivotun käytöksen herkulla). Ostin samalla oman kaulapannan Brynille, taitaa olla ensimmäinen kaupasta ostettu tuote sitten vuoden 2005. Pixiellä ei vieläkään ole mitään erityisesti sitä varten ostettua, menee entisten koirien vermeillä.

Samalla reissulla käytiin Haltialassa kävelemässä pelloilla, siellä on hyvä näkyvyys kauas joten ei tarvitse koko ajan kutsua. Eilenkin käytiin metässä ilman Pixietä, ajattelin että herra olisi vähän arempi yksin ja pysyisi lähempänä.. Katin kontit. Siellä se menee häntä pystyssä sellasella viidenkymmenen metrin säteellä.. Jos käännyn ympäri niin kyllä se jossain vaiheessa perään tulee, mutta metsässä on vähän vaikea odotella tuleeko se takaisin vai löysikö leikkikaverin. On myös keksinyt että tosi hauskaa on juosta täysiä kauas edelle ja sieltä kaahata takaisin ottamaan nami ja kehut.

Onneksi täällä asuessa käytännössä joka kerta ulkona näkee ihmisiä, pulkkia, autoja, muita koiria.. Ollaan kivasti saatu harjoiteltua ohittamista ja huomion kiinnittämistä muhun. Edelleen voi haukahtaa jos tilanne pääsee yllättämään, mutta jos ehdin olla nopeampi saan huomion käännettyä pois. Ei tarvitse mitenkään namittaa ohi ihmistä, kunhan saa siinä ensi sekunneilla hetkeksi huomion muhun. Sen jälkeen pystyy menemään jo ihan hiljaa ohi (tosin siis haluaisi kuitenkin kiivetä vastaantulijan syliin).
Yksin olemistakin on harjoiteltu joka päivä, sekä häkissä nukkumista. Molemmat menee jo ihan mukavasti, välillä voi vähän piipittää mutta hiljenee kyllä sanomisesta hyvin.

Pixien kanssa on tehty vähän parkkipaikka tokoa ihan mielenvirkistykseksi, ei mitään kummallista. Ja nyt parina päivänä käyty ihan kunnon pitkät lenkit kahdestaan, Pixullakin alkoi olemaan jo vähän väsy ja pinna kireällä.

Lammaksia

Käytiin Somerolla eilen illalla, lupasin Pixielle vähän terapiapaimennusta kun pentu tulee taloon. Pixu teki ihan peruskamaa, on se talven aikana kehittynyt päästään, mutta mun ohjaus ei (ja tämä on väärin, miks koirat kehittyy tauolla, mäkin haluan kehittyä sohvalla istumalla!) Mutta me jatketaan nyt taukoa kunnes pääsee taas ulos treenaamaan.

Bryn pääsi myös ihmettelemään lampaita, halusin vaan nähdä mikä sen kiinnostuksen taso on. Ensin oli hauskaa syödä paskaa ja tutkia olkia, juosta vähän ympäri ämpäri. Kunnes yhtäkkiä kakara tajuaa että noihan liikkuu mun takia. Sen jälkeen sai paskat jäädä, sen verran hauska tätä uuttaa oivallusta oli testailla ja tutkia. Bryn pysyi kuitenkin mun mielestä kohtuu rauhallisena, ei mitään kahjoa kaahotusta. Oli myös kauheen kiinnostunut menemään päitä kohti, ja muutenkin tykkäsin sen asenteesta, se oli sellanen tutkiva ja kokeileva, ei mitenkään jännittynyt tai hermostunut. Toivottavasti pysyy jotakuinkin ton tyyppisenä, seuraavan kerran kokeillaan aikasintaan joskus kuukauden päästä.

Ja kaikki tämä lumen sataminen, mun mielipide siitä on julkaisukelvoton. Sanotaan nyt vaikka että tulis jo kesä!

Bryn

Nyt on pennulla nimi, Bryn. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta kakara vaikuttaa sen tyyppiseltä kaverilta että nimessä on hyvä olla aavistus perkelettä.
On kotiutunut oikeen kivasti, ihmisille on vähän yliystävällinen, lenkillä pitäisi kaikki vastaantulijat moikata. Muut koirat on vähän epäilyttäviä, etenkin jos ne haukkuu. Silmät pyöreenä kattelee naapuruston räkyttäviä oravia, ihan yhtä järkyttynyt muiden rotujen olemassa olosta ku Pixie aikanaan. Hieman itsenäinen tuntuu olevan, tulee kyllä luo innoissaan kun kutsuu (ja kun taskussa on salainen ase, keitettyä kieltä), mutta metsässä menee herkästi nenänsä perässä eikä ole mitenkään erityisen huolissaan siitä mihin minä ja Pixie kuljetaan. Se on kyllä sinänsä hyvä, yks perskärpänen on mulle ihan tarpeeksi. Luita tykkää järsiä (mikä säästää mun hermoja), ja leikkii todella raivoisasti. Tosin vielä leikkii pitkälti yksin, mun kanssa tykkää enemmän painia ilman leluja. Pixiekin on alkanut tottumaan, muutaman kerran on ihan kunnolla runtannut kakaran lattianrakoon, mutta pääsääntöisesti sopuisaa menoa. Juoksemisesta ja painimisesta ulkona on täytynyt vähän huomautella, menee niin helvetin lujaa kun on mennäkseen. Siis molemmat.
Yksin penska on ollut muutamaan otteeseen kauppareissun ajan, nukkuu ihan rauhassa. Tosin Pixie on ollut kotona, vielä en ole hirvannut ihan kokonaan yksin jättää.
Hauskan olonen kakara, katotaan nyt kuinka nesteeseen mä olen itteni hommannut...

Kirppusirkuksen uusi jäsen

Nyt on sitten kaksi bordercollieta, kun niitä ei kuulemma voi pitää yksin :)

Torstaina lensin Lontooseen hakemaan kotiin kakaran, nimeä sillä ei vielä ole, mutta papereissa lukee Kinloch Mika. Pentu on Pixien "serkku", molemmilla emän emänä Angien Meg. Tiettyjä yhteisiä piirteitä kyllä näkyy, mutta yleisesti ottaen kakara on reippaampi ja rohkeampi kuin Pixie tullessaan. Osittain voi johtua iästä, penska on vasta 5kk, mutta varmasti myös on erilainen luonteeltaan. Katotaan mitä siitä tulee kun tuosta kotiutuu.

Hakumatka meni yleisesti ottaen hyvin, mennessä lento oli yli kaksi tuntia myöhässä, mutta onneksi olin saanut neuvon mennä kentälle reilusti ajoissa. Penskaa jännitti kaikki meteli ja ihmiset kun tuli autosta ulos, mutta aika nopeesti rauhottu boksiin ja alkoi heiluttelemaan häntää vastaantulijoille. Ennen lentoa meidät vietiin kentän "takaosaan" boksin läpivalaisua varten, kakara oli sielläkin kaikessa metelissä oikeen reipas ja moikkaili ihmisiä. Lennon jälkeen Helsingissä ei ollut moksiskaan, teki vaan pitkät pissat kentän pihalle. Boksiaan ei ollut onneksi sotkenut, mutta pesulle joutui silti, tarhakoiran löyhkä oli taas niin järkyttävä. Vähän sydäntä kylmäsi Heathrown kentällä katella kuinka pentu oli boksissaan yksin lentokoneen vieressä, moottorin takana, ennen koneeseen nostoa, mutta tuskinpa se siitä kovasti kärsi. Ennen yksinjättöä siinä oli kyllä lauma maahenkilökuntaa juttelemassa ja vilkuttelemassa. Koneessa varmistin lentoemännältä että lämmitys on ruumassa päällä ja kaikki hyvin, sain samalla siinä tiedon että kuppiin oli lisätty vettä kun sitä oli ollut vähänlaisesti :)

Yleisesti ottaen tuo vaikuttaa oikein kivalta riiviöltä, sisälle tuloa  ei jännännyt yhtään, ruokaa maistuu (todella hyvin), eikä panikoi mistään. Välillä uudet jutut jännittää mutta nopeasti jännitys unohtuu ja kaikkea pitää mennä katsomaan. Ihmisille heilutellaan vaan häntää.
Pixietä vähän ällöttää sisällä, ulkona kyllä juoksee ja leikkii sen kanssa. Sisälläkin alkanut jo vähän lämpeämään, mutta komentaa silti kakaraa tarpeen tullen.

Tulis vaan jo kesä!