Brynin alkuvuosi on alkanut lepuuttamisella. Pari päivää ennen vuodenvaihdetta kaahaili metsässä, ryske kuului ja Bryn tuli pihaan vasenta etujalkaa ontuen. Sitä lepuuteltiin noin viikon verran, mutta koska ontumista ei ollut kuin yhden päivän, jatkettiin normimenoa. Viikon verran ehdittiin touhuta, kun Bryn ontuikin taas, tällä kertaa oikeaa jalkaa. Ontuminen kesti taas vain muutaman tunnin, mutta raahasin sen röntgensäteiden alle, koska viralliset kuvat oli joka tapauksessa tarkoitus lähiaikoina ottaa. Virallisissa kyynärät puhtaat, lonkkamaljat vähän matalat ja ehkä vähän löysyyttä, mutta siistit kuitenkin. Kennelliiton tuomio oli sitten B/0, eli ihan linjassa.
Ontumaa hoidettiin pari viikkoa levolla ja kipulääkkeellä, tänään käytiin sitten taas ortopedillä varmuuden vuoksi. Nyt ei enää löytynyt etujalkojen vääntely-kääntely-painelu -tutkimuksissa mitään, etupään olka/kyynärkuvat puhtaat, ja mun mielestä nyt viimeisimmän viikon Bryn on liikkunut puhtaasti varomatta jalkojaan. Joten takaisin normielämään, toki lisätään liikuntaa pikkuhiljaa ja treenaamista mietitään vasta muutaman viikon päästä. Diagnoosi tällä erää pehmytkudosvamma. Kyllä ehdin jo saada stressi-ihottuman tässä parissa viikossa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja koira on nyt myös virallisesti terve.
Samassa ryskeessä totesin että kyllä Brynillä taitaa vielä muutama inkkari sinnitellä kanootissa mukana, koko kahden viikon sisällä lepäilyn aikana ei ole muuttunut juuri mitenkään. Tietty on joka kerta valmis lähtemään ulos kun puen päälle, ja kovin mielellään jyrsii luuta ja treenaa vaikka paikallaoloa. Mutta mitenkään käytös ei eroa siitä että olisi ollut päivän levossa. Se on ainakin kiva.
Pixien kanssa on otettu tiukka yliote tokosta, vaikkakin pääosin olkkaritreenien merkeissä. Kaukot on edenneet aimoharppauksin, seuraamiseen, sivulletuloon ja noudon palautukseen on tehty täsmäiskutreeniä, joka myös tuottaa tulosta. Ehkä me kisataan tänä vuonna. Brynillä on hyvä paikallaolo, joten enää kahdeksan liikettä jäljellä alokas-starttia varten.
Nyt kun vielä pakkaset lauhtuisivat (ja tulisi ihan vaikka se kesä)!
Ontumaa hoidettiin pari viikkoa levolla ja kipulääkkeellä, tänään käytiin sitten taas ortopedillä varmuuden vuoksi. Nyt ei enää löytynyt etujalkojen vääntely-kääntely-painelu -tutkimuksissa mitään, etupään olka/kyynärkuvat puhtaat, ja mun mielestä nyt viimeisimmän viikon Bryn on liikkunut puhtaasti varomatta jalkojaan. Joten takaisin normielämään, toki lisätään liikuntaa pikkuhiljaa ja treenaamista mietitään vasta muutaman viikon päästä. Diagnoosi tällä erää pehmytkudosvamma. Kyllä ehdin jo saada stressi-ihottuman tässä parissa viikossa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja koira on nyt myös virallisesti terve.
Samassa ryskeessä totesin että kyllä Brynillä taitaa vielä muutama inkkari sinnitellä kanootissa mukana, koko kahden viikon sisällä lepäilyn aikana ei ole muuttunut juuri mitenkään. Tietty on joka kerta valmis lähtemään ulos kun puen päälle, ja kovin mielellään jyrsii luuta ja treenaa vaikka paikallaoloa. Mutta mitenkään käytös ei eroa siitä että olisi ollut päivän levossa. Se on ainakin kiva.
Pixien kanssa on otettu tiukka yliote tokosta, vaikkakin pääosin olkkaritreenien merkeissä. Kaukot on edenneet aimoharppauksin, seuraamiseen, sivulletuloon ja noudon palautukseen on tehty täsmäiskutreeniä, joka myös tuottaa tulosta. Ehkä me kisataan tänä vuonna. Brynillä on hyvä paikallaolo, joten enää kahdeksan liikettä jäljellä alokas-starttia varten.
Nyt kun vielä pakkaset lauhtuisivat (ja tulisi ihan vaikka se kesä)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti