Lomailun sietämätön keveys

Tai juuri päinvastoin. Kesälomaa on viikko takana, ja tukka putkella viiletetään menemään. En kyllä valita, kotona makaaminen ei ole mulle loma, se on sitten sairasloma.
Lomamoodiin siirtyminen suoritettiin tänäkin vuonna kursseilemalla. Kolmas vuosi putkeen kun aloitan loman näin, ja on kyllä aika patenttivarma tapa. Parin päivän jälkeen tuntuu kännykänkin käyttö liian tekniseltä, eikä työpaikasta muistu mieleen edes osoite. Tällä kertaa osallistuin Kevin Evansin kurssille, ensin pari päivää kuuntelemassa ja sitten itse osallistumassa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kaikille asianosaisille! Kurssilta jäi käteen valtava määrä uutta ajateltavaa, ja mikä tärkeintä, aika selkeä kuva kaikesta siitä mitä teen väärin. Keviniä on kyllä kiiteltävä isosti siitä ettei valitse helppoa tietä ympäripyöreillä kommenteilla, vaan todella vääntää siitä ratakiskosta asian niin että minäkin ymmärrän. Henkilökohtaisesti mulle on tärkeää ymmärtää nimenomaan ne virheet joilla itse aiheutan tiettyjä toimintoja koirissa, koska silloin voin ainakin yrittää olla parempi jatkossa. Nyt sitten vaan toivotaan että koko loppuloma ei ole tätä karseaa hellettä, niin pääsisi vähän käytännössä kokeilemaankin.
Pixie ei mitenkään loistanut kurssilla, sen ominaisuudet ja mun tekemät virheet on aika fataali yhdistelmä. Tästä huolimatta olen todella tyytyväinen. Kurssilla, ja sen jälkeen kun eilen siirsin Murrossa lampaat toiselle lohkolle, tulin todenneeksi että tuo koira on todella kehittynyt. Lampaiden hakeminen ja karkaavan lauman stoppaaminen sujuu siltä hienosti, jotain mikä ei todella onnistunut viime vuonna. Eilen lauma päätti että se vanha lohko oli paljon mukavampi, joten kampesivat ihan tosissaan takaisin pariin otteeseen. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka helposti Pixie selvitti sen, ja kuinka valtava apu siitä oli mulle. Se myös etsii lampaita ihan eri fiiliksellä kuin ennen, eikä ole heti huuli pyöreänä jos olosuhteet ovat vähän muuta kuin tasainen lyhyeksi kynitty pelto. Kaikki tämä auttaa tavallaan yksilöimään ja eristämään ongelman joka Pixiellä on, ja se on lampaiden vieminen musta poispäin. Siinä ongelma on tosissaan iso, katsotaan miten paljon siihen voi enää vaikuttaa. Vaikka sitä ei koskaan saisi korjattua, olen silti toisaalta tosi iloinen. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa koira joka ihan rehellisesti on avuksi, eikä vain haitaksi :) Pitää osata iloita pienistä asioista.
Bryn vaikuttaa oikein kivalta tällä hetkellä, sitä pitäisi vaan alkaa nyt oikeasti työstämään. Vähän sen kanssa hirvittää, haluaisin ensin päästä mun omista isoista virheistä vähän eroon Pixien kanssa ennen kuin syydän  ne Bryninkin painolastiksi. Ehkä mä laitan sen syväjäädytykseen ja otan uudestaan vuoden päästä? No ei, se on mun mielestä vähän niinku koiran osa, kärsiä kaikkia ohjaajan virheet. Tuskin mulla koskaan tämän eliniän aikana tulee olemaan koiraa jonka suoritus ei kärsisi ohjaajasta, toivottavasti koira koiralta se kärsimys ei vain ole näin suuri ;)
Blogin päivitystahti tuskin tästä tiivistyy, kesällä on liian kivaa olla ulkona hommissa.

Pää kolmanteja jalkana...

Matalalentoa on meidän meno edelleen, ehkä se tästä kohta vähän rauhottuu. Hankalaa saada vuorokauden tunnit riittämään kaikkien laidunaskareiden hoitoon, koirien treenaamiseen ja kunnon lenkkien tekemiseen. Etenkin kun töitäkin piisaa ihan riittämiin. Noh, kotona näyttääkin sitten just siltä, ei paljon kotitöitä ehdi tekemään.
Bryn on ollut vapaana taas lampailla, ja edistynyt reiluin askelin. Maahanmeno onnistuu, jos olen itse oikeassa paikassa ja saan lampaat hallintaan. Vähän voi olla vielä tahmea, usein pysähtyy ekasta käskystä, toisesta menee maahan. Mutta se vaikuttaisi olevan pelkkää epävarmuutta vielä, kunhan mä en sössi niin kyllä se siitä paranee. Muutenkin hauska koira, toimii hienosti kun mä olen riittävän nopea ja oikeassa paikassa, rokottaa välittömästi jos mä jään johonkin ihmettelemään. Nyt pystyy jo lähettämään lampaiden ympäri, pysäytys ja siitä ajoa ohjaajalle. Olettaen siis että tilanne pysyy mun hallinnassa, jos lampaat juoksee musta läpi lähtee koira kyllä heti paikkaamaan. Saan myös kutsuttua pois lampailta. Seuraavaksi pitäisi vähän lisätä kulmakerrointa, mutta katsotaan nyt miten se menee.
Pixie treenaa flänkkejä, sekä itsenäistä työtä. Murrossa on nyt muutaman kerran hakenut lampaat ja ajanut häkille. Kuulostaa ihan helpolta, mutta ei se ole. Haku on vajaa satametriä, ojan yli ja paikoittain koira tiheässä ja korkeassa kasvillisuudessa. Kun lampaat haettu "avoimen" laitumen laitaan, on siitä vielä vajaa 150 metriä metsän läpi puron vartta häkille. Häkki on haastava, koska on syvänteessä jolloin koiran oltava kohtuu lähellä jotta lampaat näkevät sen. Läheisyys vaatii kuitenkin sen, että koira ei voi painaa yhtään, tädit ahdistuvat jos liikaa prässätään. Eilen meni sitten melkeen kuin elokuvissa, Pixie haki, nosti ja toi itsenäisesti. Mun luota ajoi lampaat mun edellä häkin lähelle, johon pysäytin että ehdin portille. Häkitys oli ainut haastavampi homma, mutta siinäkin Pixie hienosti antoi tilaa ja saatiin sorkat sisälle. Pari kertaa ajaessa lampaita luki ja peitti niiden pakoreittejä niin hienosti, että meinas kyllä tulla tippa linssiin... Osaa se vaan yllättää. Haastetta vielä lisää tuossa se, että porukassa on viisi uuhta jotka toimivat koiran kanssa hienosti, ja yhdeksän pikkusta karitsaa jotka eivät tajua koirasta vielä juuri mitään. Ei niiden sinänsä tarvitsekaan, eivät ole vielä missään nimessä treeni-ikäisiä. Mutta välillä vaatii koiralta aikamoista pinnaa, kun joku karitsoista päättää häkityksessä mennä katsomaan koiraa samalla kun pitää tarkasti peittää ettei uuhet häivy horisonttiin. Toisaalta karitsat eivät myöskään ole koiralle "pelottavia", Pixie nimittäin antaa niiden vaikka kävellä selän yli jos näin koiralta pyydän. Ei siis ota yhtään painetta niistä, odottaa vaan kiltisti että vauvat menevät oikeaan suuntaan.
Pixielle tekee äärettömän hyvää joutua hankaliin tilanteisiin joissa pitää itse ajatella. Ja se selvästi nauttii siitä että on joku tehtävä, jonka se saa itse suorittaa. Yleensä treeneissä en voi kuitenkaan antaa sen "liikaa" suorittaa itse, koska on hyvä ottamaan ohjat totaalisesti. Mutta tuolla, kun koira tietää mihin lampaat pitää viedä, voin vain pitää suuni kiinni niin kauan kun tahti ja tyyli on oikea. Välillä en myöskään näe koiraa, nosto esimerkiksi on useimmiten tilanne jossa näen lampaat mutta en Piskua. Joten siinä ei hirveästi auta käydä neuvomaan..
Jatketaan harjoituksia, onneksi on vasta kesä aluillaan!

Laiskaa on päivittely...

Aika ei oikein tahdo näin kesällä riittää blogin päivityksiin, menossa melkeen valosan ajan alusta loppuun.
Paimennettu on, molempien koirien kanssa. Pixien kanssa työsarkaa riittää, sille on ehtinyt opettaa jo niin tuhottomasti virheitä. Kokoajan kuitenkin mennään eteenpäin, ja ainakin vielä on selvät askelmerkit myös jatkolle. Joten eiköhän se siitä, kisaamaan tuskin tosin päästään ainakaan ennen heinäkuuta. Ajoa, tempoa ja pinnanpitämistä on työstetty tähän asti, nyt on flänkkien vuoro. Hakuja en ole tehnyt vielä yhtään, mutta koska mielentila on nyt oikeampi, on niinä muutamina kertoina kun olen joutunut laittamaan "perään" avannut kaarta hienosti. Nostoja pitää vielä työstää, Pixiellä ei oikeastaan ole kunnon käskyä siihen. Aja-käsky toki on, mutta sillä ei tasapainota itse vaan lähtee ajamaan. Näin tunarin ohjaajan kanssa se ei tuota hyvää tulosta, en saa sitä koskaan oikeaan paikkaan. Samoin "siitä"-käsky pitää ottaa repertuaariin kunhan ensin saadaan flänkit aluilleen.
Myös Bryn on päässyt lampaille, syttyy koko ajan lisää. Jonkun kerran ajoi liinassa, sitten pari kertaa vapaana ja pari kertaa häkissä. Nyt täytyy taas katsoa miten menee vapaana, häkissä pystyy jo kiertämään lampaat. Mukavan nöyrä, puhe menee perille eikä tarvitse tapella. Kuitenkin koko ajan lisää syttyessään pystyy paremmin pitämään fokuksen lampaissa. Tämän tapauksen kanssa mun tavoite on "silmät lampaissa, korvat Lindassa"... Saa nähdä kuin käy

Bryn oppi myös uimaan, nyt alkaa olemaan jo tarpeeksi kuuma siihen. Ja sehän sitten myös ui, joutuu vähän jarruttelemaan ettei häivy järvenselälle. Tekniikka on hyvä ainakin vauhdista päätellen.

Jatketaan harjoituksia!