Avautumista

Nyt ottaa taas päähän, ja pahasti. Tällä kertaa Oikeutta Eläimille -järjestön viimeisimmät julkaisut, tai tarkemmin sanottuna se mitä julkaisut edustavat. Eläinrakkaudella verhottua itsensä glorifiointia, mahdollisuutta päästä mässäilemään kokemuksilla Kallion baareissa hipster-lauman keskellä (okei, myönnän, karkea yleistys). Ehkäpä joku heistä joutuu turvautumaan ihan lääkärin apuun, jotta eläinten olojen aiheuttama kauhea trauma saadaan purettua. Maailman tuskaa tulee ainakin tuntea siitä, että eläimiä syödään. Eikä ne typerät laumasielut tajua lopettaa sitä, ei vaikka kuinka yritetään järkyttää niitä näillä kuvilla. Koska on täysin realistista asettaa toiminnan tavoitteeksi lihan syönnin lopettaminen. Kokonaan. Ilmeisesti koko maailmasta. Ja koska tavoite on täysin absurdi, voidaan sillä oikeuttaa laittomuudet. Vai syntyikö tavoite laittomuuksien seurauksena. Muna-kana-kehäpäätelmä-jne...

Ei tule käsittää väärin, eläinten kohtelu, ja koko kotimaisen ruokaketjun toiminta, on omaa sydäntäni lähellä. Niin lähellä, että aivoissa uhkaa verisuoni räjähtää, kun suomalaisen ruoan imagoa vedetään lokaan. Nimittäin suomalaisen ruoan vaihtoehto on ulkomainen. Siis se todellinen vaihtoehto, lihan syönnin lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ulkomaisessa lihassa taas on nähdäkseni kolme ongelmaa: miksi hel**tissä on järkevää rahdata (fossiilisia kuluttaen) tänne jotain, mitä voidaan valmistaa lähempänäkin? Miksi se jossain muussa maassa surkean elämän ja vielä surkeamman kuoleman kokenut sika on enemmän okei kuin suomalainen lajitoverinsa? Ja miksi ne (vähät) rovot pitäisi kantaa täältä pois? En ymmärrä, en sitten millään.

Keskustelun avaaminen ja ylläpitäminen on toki aina hyvä asia. Yhteiskunnan tulee voida toimia avoimella asenteella ongelmia käsitellen. Mutta tässäkin kohtaa kyseisen järjestön toiminta loukkaa omaa arvomaailmaani. Ihmisen kotirauhan alueelle tunkeutuminen ja hänen omaisuutensa kuvaaminen ja häiritseminen salassa ei liene kovin avointa ja rehellistä. Rakkaat aktivistit voisivat miettiä miltä tuntuisi, jos heidän varastostaan olisi yön aikana ilmestynyt kuvia nettiin? Jos joku tunkeutuisi työpäivän aikana kotiin ja ottaisi kuvan espanjasta-bulgariasta-venäjältä-mistälienee pelastetun pikku-Banjon eilisellä lenkillä satuttamasta tassusta? Ai kauhee, näittekö, se koira on ihan kolmijalkainen...

Ratkaisu? No sitä tuskin on kenelläkään ihan takataskusta heittää. Mutta jos nyt jotain pitää osoittaa syyttävällä sormella, niin aloitetaan siitä ketjun ansaitsevasta päästä. Ruokaketjuista, isoista lihataloista. Siitä jatkumona löytyy kuluttaja. Se, joka niillä euroillaan oikeasti tekee joka päivä todellista vaikuttamista. Jokainen, jopa eläinaktivisti, voi euroillaan vaikuttaa tuotantoeläinten oloihin. Lihan syönnin lopettaminen on vähän sama kuin vaaleissa kirjoittaisi lappuun Aku Ankka. Statement, mutta tyhjä sellainen. Ostamalla lihansa tuottajalta, joka on panostanut eläinten hyvinvointiin, tekee paljon vahvemman vaikutuksen. Vähän vähemmästä voi maksaa vähän enemmän, jos oikeasti tietää mistä se liha tulee. Jos oikeen haluaa aikaa ja energiaa käyttää, voi näitä paljastusjuttuja alkaa tekemään vähän muusta päästä. Miettiä vaikka miksi koko Suomen lainsäädäntö tukee tiettyjä tahoja, ja polkee toisia? Miksi ruoan tuottamisesta on tehty niin pirun vaikeaa, jos ei sitä tuoteta tiettyjä kanavia pitkin? Miten voi olla, että hunajamarinoitua pahvia ja värjättyä kengänpohjaa voi myydä alle tuotantokustannusten?

Ja jos sitä tuottajaa lähestytään, niin miten olisi ihan kädenojennus? Jos nähdään, että kaikki ei ole kunnossa, niin apuahan saa tarjota. Voi ihan vaikka mennä kysymään, että voisimmeko auttaa. Meitä on tässä lauma energisiä ihmisiä ilman järkevää tekemistä, mitä jos vaikka siivoaisimme tuon navetan? Koska on ihan oikeasti mahdollista, että tuottajatkin ovat ihmisiä. Eivät mitään helvetin hirviöitä, jotka nauttivat katsoessaan eläinten kärsimystä. Hekin ovat tuntevia olentoja, jotka joutuvat joskus pakon sanelemana asettamaan perheensä, toimeentulonsa tai terveytensä eläinten olojen edelle. Etenkin, kun siitä tuotteesta ei tosiaan paljon pa**akaan kaupassa makseta...

Siinä se tällä kertaa, jokainen voi vetää nenäänsä ihan mitä lystää, sainpahan avautua.

Pieni mies kuuntelee

Eilen otettiin vähän Brynin treeniä videolle. Ohjelmassa on kuunteleminen ja hidas tempo, näkyy pienenä epävarmuutena ajossa. Etenkin kun lampaat olivat aikasta rauhallisella tuulella, Brynin olisi todennäköisesti tehnyt mieli ajella niitä vähän ronskimmalla otteella. Mutta välillä täytyy tehdä kuten sanotaan. Mun yksi tavoite on saavutettu, lopussa laitan hakemaan lyhyeltä matkalta, ja saan sen ottamaan flänkit ennen kuin pyydän tuomaan lampaat mulle! Monelle varmasti ihan pikkujuttu, mutta mulle se on aina ollut jotain tavoittelemisen arvoista.

Nyt Bryn saa hetken aikaa taas tehdä enemmän vaistonsa varassa, koska kuuloelimet on viritetty oikealle taajuudelle. Oli eilenkin jo aavistuksen liian ohjeita odottava, mikä johtui siitä että lauantaina hinkattiin pari vähän vaativampaa passia. Siirrot sisätilojen ja laitumen välillä, sekä elikoiden pitäminen poissa tieltä sisällä on hyvää hommaa tässä kohtaa. Treenejä jatketaan taas jossain vaiheessa, silloin otetaan ohjelmaan kunnolla jaot. Lauantaina vähän tehtiin, ja pitäminen näytti ainakin aika kivalle.

http://www.youtube.com/watch?v=PdYv6r8k6RM

Norsu posliinikaupassa

Otsikko kuvaa Bryniä kaikkialla muualla paitsi lampailla. Elämä on ihanaa, ja sitä pitää osoittaa liikkeellä. Vauhdikkaalla sellaisella. Ei aina ehdi katsomaan jääkö jotain juostessa jalkoihin, tai osuuko alati heiluva häntä pöydän kukkavaasiin. Koheltaja, sählä, mutta onnellinen sellainen toki. Viimeisin kohellus kävi tiistaina tokotreeneissä, kun Bryn paukautti kallonsa suoraan mun ylähuuleen. Huuli auki, todellista veren maku suussa treenaamista. Haava parani nopeasti, joten se siitä, mitä vanhoja muistelemaan. Mutta eilen tokotreeneissä päätin sitten oikeasti leikkiä tuon kanssa ja keskittyä siihen, enkä vaan hihitellä. Yllätys oli melkoinen! Siis todella, en olisi uskonut että siitä irtoaa jotain tuollaista. Bryn oli leikkiessään keskittynyt, voimakas, taistelutahtoinen, pystyi suoraan irroituksesta siirtymään toimintaan ja alkoi jo parin irroitus-käsky-vapautus -yhdistelmän jälkeen patoamaan. Koska treenatessa käytän paljon leikkiä palkkana, pidän koiran tapaa leikkiä myös sen tapana suorittaa. Tämä on kaikkien mun käsien läpi kulkeneiden karvapallojen kanssa pitänyt paikkansa. Joten saas nähdä, ehkäpä tuota ohjusta pitää kuitenkin vähän treenata, ihan vaan että näkee tekeekö se poikkeuksen sääntöön. Luontaisia nuo ominaisuudet ainakin on, ikää on 14 kuukautta ja en todella voi väittää että sitä olisi aikasemmin työstetty.

Brynin kanssa ei muuta oikeastaan tehty, pari ruutua lyhyeltä matkalta, ja leikin lomassa istu, maahan, sivulle, seuraa -alkeita.

Pixien kanssa treenattu myös tiistaina ja torstaina. Ohjelmassa on nyt kokonaisuudet, ruutu ja tunnari. Tunnarissa päästiin etenemään nopeasti tasolle jolle se keväällä jäi, ja vähän yli. Eilen tehtiin useampi, vääriä kapuloita oli paljon pitkänä rivinä. Kaksi ekaa niin että meni rivin päistä ohi vääristä ja oma oli takana. Loput niin että oma oli takana, mutta Pixien piti mennä väärien yli. Työskenteli ja etsi todella hyvin ja hartaasti, väärien ylityksessä ei noteerannut niitä. Välillä hämpsäsi väärää kun omaa ei löytynyt, mutta jatkoi kuitenkin oman etsintää kunnes löytyi. Kaksi kertaa taisi tehdä kaikin tavoin tyylipuhtaan. Lisäsin kulmakerrointa sillä että en kehu heti kun ottaa oman, vasta kun pari askelta palauttanut. Alkoi enteilemään arpomista, niin muutetaan nyt näin. Samoin otettava välillä niin että omakin esillä, nyt ollut piilossa. Tulee nyt rauhassa ja nenä maassa kapuloille, selvästi tietää etsivänsä mun hajua.
Ruutua alustalla ja parin liikkeen jälkeen ilman alustaa. Otin mukaan että pysähtyy ruutuun ja odottaa että tulen palkkaamaan. Nyt ruutu on "juokse täysiä sinne ja täysiä takaisin pallolle" - nopeasti alkaa tuolla asenteella tekemään piruetteja matkalla.
Kokonaisuuksina seuraamista, joka oli nyt hyvä, liikkeestä maahan ja seiso, sekä suoraa luoksetuloa. Nämä oli kaikki hyviä. Lisäksi kaukoja, ne vaatii toimenpiteitä. Tekniikka ja nopeus on todella hyvä jos teen "epävirallisesti", mutta heti kun aloitan jätöllä ja muulla kisajutulla, menee hitaaksi.
Alkuun tehtiin myös paikallaolo, olin näkyvillä mutta matka oli todella pitkä.

Hyvältä näyttää tässä vaiheessa, katsotaan miten pitkälle päästään kaksi kertaa viikossa -treenitahdilla. Ehkä me ollaan voittajassa ennen veteraani-ikää.

Talviaika

Treenasin viime viikolla tokoa! Oikeasti. Muutaman päivän vajaa puoli vuotta taukoa on pidettykin, menee ehkä muutama treeni että mä edes muistan mitä Pixien kanssa pitää tehdä. Bryn on helppo, kun ei sen kanssa ole tehty juur mitään. Treenattiin Murrossa ratsastuskentällä, siinä on hyvät valot joten suunnitelma on treenata siinä aina kun käyn pimeällä hoitamassa lammakset.

Pixie oli täysin hullu. Mutta teki kuitenkin ihan hyvin, vaikka ihan vaan humputeltiin. Seuraaminen oli hyvää, vaikka paikka paikoin kyllä vähän liian innokasta, ja sen johdosta perusasennot myös falskasi välillä. Noudot oli kamalia, mutta nyt teki palautuksia täysillä ja innoissaan. Kehitin siihen uuden palkkaussysteemin, koska Pixien kanssa ei ole toiminut vauhdista palkka eikä sivulta palkka. Vauhdista alkaa ennakoimaan palkkaa hidastamalla, ja sivulle palkatessa alkaa keskittyä sivulletuloon jo nostossa (eli taas jälleen hidastaa). Nyt aloin tekemään niin että sen pitää kapulan kanssa kiertää mun takaa väärään suuntaan (vasemmalta oikealle) ja siitä lentää eteenpäin pallo. Toimi nyt hyvin, katotaan kestääkö.
Kaukot oli tosi hyvät, tosin seisomaan nousut pitää saada napakammiksi, erottuvat nyt liikaa muista vaihdoista. Tekniikka oli kuitenkin hyvä, etenkin kun ei tosiaan puoleen vuoteen olla kokeiltu.

Brynin kanssa oli sitten taas niin hauskaa että kyyneleet valui silmistä. Ihan siis naurusta. Sen kanssa sujuu nyt leikki, on kesän aikana kasvanut niin että taistelee vastaan, edelleen kyllä unohtaa pallon jos kehun paljon (juoksee siis mun syliin). Mutta se oli niin tyhmän näköinen kun leikki, ihmeellinen hirven ja vuorikauriin sekoitus koikkelehtimassa pitkin kenttää. Annoin sen vaan kaahata pitkin kenttää pallon kanssa ja ilman, koska nauroin niin etten voinut tehdä muuta. Treenattiin vaan jäävien asentoja, kaukoja ja sivulletuloa - vähän seuraamista. Ääreispositiivinen yllätys oli sen kyky vaihtaa tosta kahjokoikkelehtimisesta salamannopeasti keskittymiseen kun sitten pystyin naurulta antamaan tehtävän. Se selvästi muistaa sen vähän mitä keväällä tehtiin, eli eri asennoissa skarppaaminen ja namista luopuminen. Hyvä treeni ja hauskaa oli!

Paimennuksen saralla tehtiin yksi treeni viikolla. Brynin flänkkien hiominen on tuottanut tulosta, joten nyt sitten kokeiltiin käytännössä ja ajeltiin vähän pidempiä matkoja ja kauempana musta. Flänkit oli kauniit, niissä alkaa olemaan pikkuhiljaa sitä rentoutta mitä haluan. Ei ole kiire mihinkään, eikä päästä irti lampaista vaikka kuitenkin avaa hyvin eikä paina flänkillä. Myös "siitä" -käsky toimi aika kivasti, siihen pitää saada vielä vähän "suolaa päälle". Nyt ei vaihda flänkiltä ajoon niin napakasti kuin haluisin, vaan välillä käskyllä valuu ajoon. Tai jos vaihtaa napakasti, niin vauhtia jää liikaa päälle. Muutenkin ajossa tahti oli taas alkuun liian haipakkaa. Tästä saatiin kuitenkin hyvä treeni, koska lampaat halusivat syödä ja helposti hajaantuivat. Eli kun Bryn meni liian kovaa kohti niin lauma halkesi, joten annoin sen itsenäisesti ajaa ja fundeerata miten homman voisi hoitaa vähän paremmin. Kyllä se kynttilä sieltä kiipesi, jonka jälkeen tahtikin oli parempi. Bryn sai myös viedä lampaat takaisin kotiin. Se on kyllä niin paljon rennompi kuin Pixie näissä oikeissa kuljetuksissa, osaltaan johtuen siitä että Bryn luottaa mun arvostelukykyyn. Pixie ei, enkä syytä sitä, sillä on liikaa kokemuksia siitä että mä olen väärässä.

Lampaat on muuttaneet sisätiloihin Murrossa, lampola ei ole vielä ihan valmis mutta näille kosteille sadesäille hyvä, koska tuuletus pelaa. Vesihuoltoa täytyy vielä kehittää ja muutenkin hioa prosessit, mutta rouvat tuntuvat kyllä viihtyvän uudessa kodissaan.
Muutenkin talven tulon huomaa kun kaikki alkaa jotenkin hidastua, viikollakin voi olla useampi ilta ilman aikatauluja tai pakollisia menoja. Koirien kanssa lenkkeillää pilkkopimeillä pelloilla, se on oikeastaan aika kivaa koska siellä saa olla yksin. Jos vaan saisi toivoa että lunta ei tulisi, niin kyllä tästä selvitään!

Aika pähee uusi heinäkaukalo