Se tunne, se onni

Harjoittelin jakoja tässä yhtenä päivänä molempien koirien kanssa. Kyllähän mä olen jakoja jo pitkään treenannut (jos voi sanoa pitkään, kun on ekan kerran ollut laitsalta alle 30 kk sitten), mutta en mä ole niistä ikinä mitään tajunnut. Se on aina ollut vähän sellasta pakkopullaa; vaikeaa, kaoottista ja ehkä vähän ahdistavaa. Tuntunut jotenkin tuuripeliltä saada edes jonkinasteista rakoa aikaan, eikä siinä koskaan ole ollut sitä ihailemaani vähäeleisyyttä ja tyyliä. Teoriassa kyllä ollut selvää miten sen pitää mennä, ja mihin pyritään, mutta aina käytännössä kuitenkin ollut jalat liian hitaat, käsi väärässä paikassa, koira liian lähellä ja niin pois päin. 

Kunnes nyt. Yhtäkkiä se vaan kulki, kerta toisensa jälkeen. Hups vaan, lampaat menevät kuten haluan, kaikki on hallinnassa, koira sisään ja se oli siinä. Omat jalat kuljettaa juuri siihen mihin haluan, ei tarvitse juosta, en kompastu lampaaseen, enkä edes koiraan. Ja molempien koirien kanssa. Järjetöntä. 

Joten siitä otettiin sitten kaikki ilo irti, molempien koirien kanssa kaksi settiä jakoja. Pixie aloitti, sen kanssa jaot ovat kyllä vähän huijausta. Siinä mielessä siis, että annan sen ajella jaettua porukkaa pitkälti ilman käskyjä, se saa vaan pitää niitä ja tasapainottaa. Se on siinä ihan kohtuu hyvä, ja tykkää tehdä itse. Joten ei sen ongelma, käskyjen vastaanottaminen, tuolla parane, mutta ainakin kaikilla on kivaa ja hyvä mieli. Pixie on edelleen karmivan hidas sisääntulossa, lähes tulkoon hölkyttää. Mutta koska en parempaakaan keksi, kokeilen että josko nopeutta tulisi lisää kun tehdään paljon toistoja missä lopputulos on hauska (saa pitää lampaat). Muuten Pixie oli nyt kiva, otti flänkkikäskyt jaon valmistelussa hyvin ja malttoi pitää etäisyytensä kunnes käskin sisään. Ei välittänyt jätetystä laumasta yhtään, mutta otti sen kuitenkin kun käänsin ja lähetin.

Brynin kanssa aikasta samaa, paitsi vähän lisää kulmakerrointa. Treenasin samalla pienen pieniä siirtymisiä flänkillä, Bryn sai aika kivasti juonen päästä kiinni. Jouduin laittamaan kuitenkin vähän painetta, joten sitten sainkin olla tarkkana jaon jälkeen ettei flänkillä heittänyt liikaa ulos. Mutta siitä syntyi ihan pyytämättä tilanteet in-call käskylle, kun laumat oli lähellä toisiaan ja flänkkäsin sopivasti. Pikkuflänkit oli jaossa todella näppärät, ja Bryn otti ne yllättävänkin hyvin. Tykkäsin todella paljon, kun ensin tein pieniä (painetta), ja sitten sen ottaessa sivuaskelta jouduinkin antamaan oikean flänkkikäskyn. Sivuaskeleella oli aika sellanen "yyh"-ilme, mutta heti come byen kajahtaessa lähti rennosti mutta vauhdilla menemään, ja pysäytyksen jälkeen oli täysin lampailla. Pixiellä kun on vähän ikävä tapa ottaa nokkiinsa paineesta, on Bryn vastakohtana ihanan onnellinen. Bryn myös tulee sisään vauhdilla ja ottaa lampaat otteeseen kivasti. Tosin se vauhti  jää päälle, pitää pikkusen tuunata alaspäin. Tein myös pari hakua missä ei saanut heti tuoda lampaita mulle, vaan piti nostaa poikittain ja tehdä muutama flänkki ennen tuontia. Nyt kuunteli tosi hyvin, ja nosti myös kivasti.

Lopputulemana ihan järjettömän onnellinen olo. Sellanen, että jalat ei ihan edes hipase maata. Seuraavalla kerralla rysähdetäänkin sitä korkeammalta, mutta siihen asti nautitaan!

Pixien synttärit, ja muita (ei-sitten-millään-tapaa-merkittäviä) tapahtumia

Muutamassa viikossa taas ehditty monenmoista, paitsi päivittää blogia.

Paimennuksen saralla viikonlopputreenit jatkuu, nyt kun alkoi lunta tulemaan niin saa nähdä kuinka kauan. Jäätyminen on se isoin ongelma, ja vaikka itse treenipaikat pysyisikin kunnossa niin saattaa olla tiet ja polut niin jäässä ettei lampaita saa sisältä pellolle ilman helikopteria (no jaa, siis sellaista jossa on oikeasti roottorit, Piskua ei lasketa).

Brynin kanssa on tehty vähän sitä sun tätä. Hakuja, matkaa ollut 100-200 metriä. Yhdessä treenissä oli tosi hyvä, joten annoin sen tehdä muutaman täysin vapaan haun. Noh, seuraavassa treenissä kuulolaite unohtui sitten laittaa päälle.. Se tuntuu jotenkin niin "aukinaiselta" ja hyvin kuulolla olevalta, että väkisin tulee halu antaa sen työskennellä itse. Kun antaa työskennellä itse, se alkaa hetkessä työskennellä itse. Joten täytyy yrittää vastustaa halua, ja pitää poika kuulolla. Bryn joutuu kuitenkin työskentelemään joka kerta kun siirrän sillä lampaat sisään tai ulos, koska näissä tilanteissa en hirveästi käskyttele.

Viime viikonloppuna treenasin vain pikkuaitauksessa, nyt kun sekin saatiin Murrossa käyttöön. Pari kuukautta mennyt vain isolla treenaten, ja sen kyllä huomaa. Ahtaammat tilat, lyhyemmät välimatkat ja "terävämmät" vedot teki Brynistä heti paljon jännittyneemmän ja puskevamman. Lähti kyllä rentoutumaan, sunnuntaina oli jo siedettävä vaikka flänkeillä vielä imikin liikaa sisään ja parit kipunat lensi kantapäistä. Pikkuaitauksessa treenasin ensin koiraa jotenkin auki ja rennoksi, sen jälkeen otettiin vähän jakoja. Jaoissakin tosin puolet treenistä on ensin "rentoutusjumppaa", koska haluan että koiran vaikutus lampaisiin on riittävä, mutta ei ahdistava. Ekalla kerralla Bryn ei päässyt jakamaan yhtään, koska oli niin kertakaikkinen porsas. Toisella kertaa päästiin jakamaankin, se meni sitten ihan hyvin.

Molemmat koirat tekevät jaot samalla kaavalla, ensin jumpataan koiralta pää auki, koira väliin, ja sitten vaan pidetään jaettua porukkaa. Välillä päästetään lähemmäs muita ja sitten taas koira väliin ja kauemmas. Koen, että tuo on paras tapa, sen sijaan että antaisin aina laittaa porukan yhteen ja jakaisin taas uudestaan. Pikkuaitauksessa on tässä tapauksessa sekin hyvä puoli, että ei tarvitse koko ajan kytätä toista porukkaa.

Pixie vietti viime perjantaina synttäreitään, kolme vuotta tuli täyteen. Räpsin puhelimella pari synttärikuvaa, kun pidettiin jaettua porukkaa. Vahingossa tulin ottaneeksi kuvat, joissa (ainakin mun mielestä) näkyy hyvin epäonnistunut ja onnistunut tilanne. Toisessa kuvassa Pixie meni aivan liian kovaa kohti lampaita, liian lähelle ja väärällä asenteella. Joten arvonsa tunteva rouva Lammashan ei tätä hyväksynyt, vaan kääntyi vastaan. Selvähän se, koska säikähti Piskun käytöstä. Ja koska lampaalla ei ollut kiva olla, niin ei ollut Piskullakaan. Se selvitti kyllä kuvan jälkeen tilanteen omalla tavallaan, heijaamalla itseään kauemmas lampaasta. Porukka pidettiin ja saatiin uudestaan liikkeelle, ja nyt oli koirallakin asenne kohdallaan. Seuraavassa kuvassa on siirrytty ensimmäisen kuvan pattitilanteesta eteenpäin, ja nyt kaikki ovat rauhallisesti paikallaan, Pixiekin tuntee itsensä päteväksi. Tähän oli hyvä lopettaa synttäritreeni.

Kaikkia ahdistaa

Ja nyt on asiat paremmin

Avautumista

Nyt ottaa taas päähän, ja pahasti. Tällä kertaa Oikeutta Eläimille -järjestön viimeisimmät julkaisut, tai tarkemmin sanottuna se mitä julkaisut edustavat. Eläinrakkaudella verhottua itsensä glorifiointia, mahdollisuutta päästä mässäilemään kokemuksilla Kallion baareissa hipster-lauman keskellä (okei, myönnän, karkea yleistys). Ehkäpä joku heistä joutuu turvautumaan ihan lääkärin apuun, jotta eläinten olojen aiheuttama kauhea trauma saadaan purettua. Maailman tuskaa tulee ainakin tuntea siitä, että eläimiä syödään. Eikä ne typerät laumasielut tajua lopettaa sitä, ei vaikka kuinka yritetään järkyttää niitä näillä kuvilla. Koska on täysin realistista asettaa toiminnan tavoitteeksi lihan syönnin lopettaminen. Kokonaan. Ilmeisesti koko maailmasta. Ja koska tavoite on täysin absurdi, voidaan sillä oikeuttaa laittomuudet. Vai syntyikö tavoite laittomuuksien seurauksena. Muna-kana-kehäpäätelmä-jne...

Ei tule käsittää väärin, eläinten kohtelu, ja koko kotimaisen ruokaketjun toiminta, on omaa sydäntäni lähellä. Niin lähellä, että aivoissa uhkaa verisuoni räjähtää, kun suomalaisen ruoan imagoa vedetään lokaan. Nimittäin suomalaisen ruoan vaihtoehto on ulkomainen. Siis se todellinen vaihtoehto, lihan syönnin lopettaminen ei ole vaihtoehto. Ulkomaisessa lihassa taas on nähdäkseni kolme ongelmaa: miksi hel**tissä on järkevää rahdata (fossiilisia kuluttaen) tänne jotain, mitä voidaan valmistaa lähempänäkin? Miksi se jossain muussa maassa surkean elämän ja vielä surkeamman kuoleman kokenut sika on enemmän okei kuin suomalainen lajitoverinsa? Ja miksi ne (vähät) rovot pitäisi kantaa täältä pois? En ymmärrä, en sitten millään.

Keskustelun avaaminen ja ylläpitäminen on toki aina hyvä asia. Yhteiskunnan tulee voida toimia avoimella asenteella ongelmia käsitellen. Mutta tässäkin kohtaa kyseisen järjestön toiminta loukkaa omaa arvomaailmaani. Ihmisen kotirauhan alueelle tunkeutuminen ja hänen omaisuutensa kuvaaminen ja häiritseminen salassa ei liene kovin avointa ja rehellistä. Rakkaat aktivistit voisivat miettiä miltä tuntuisi, jos heidän varastostaan olisi yön aikana ilmestynyt kuvia nettiin? Jos joku tunkeutuisi työpäivän aikana kotiin ja ottaisi kuvan espanjasta-bulgariasta-venäjältä-mistälienee pelastetun pikku-Banjon eilisellä lenkillä satuttamasta tassusta? Ai kauhee, näittekö, se koira on ihan kolmijalkainen...

Ratkaisu? No sitä tuskin on kenelläkään ihan takataskusta heittää. Mutta jos nyt jotain pitää osoittaa syyttävällä sormella, niin aloitetaan siitä ketjun ansaitsevasta päästä. Ruokaketjuista, isoista lihataloista. Siitä jatkumona löytyy kuluttaja. Se, joka niillä euroillaan oikeasti tekee joka päivä todellista vaikuttamista. Jokainen, jopa eläinaktivisti, voi euroillaan vaikuttaa tuotantoeläinten oloihin. Lihan syönnin lopettaminen on vähän sama kuin vaaleissa kirjoittaisi lappuun Aku Ankka. Statement, mutta tyhjä sellainen. Ostamalla lihansa tuottajalta, joka on panostanut eläinten hyvinvointiin, tekee paljon vahvemman vaikutuksen. Vähän vähemmästä voi maksaa vähän enemmän, jos oikeasti tietää mistä se liha tulee. Jos oikeen haluaa aikaa ja energiaa käyttää, voi näitä paljastusjuttuja alkaa tekemään vähän muusta päästä. Miettiä vaikka miksi koko Suomen lainsäädäntö tukee tiettyjä tahoja, ja polkee toisia? Miksi ruoan tuottamisesta on tehty niin pirun vaikeaa, jos ei sitä tuoteta tiettyjä kanavia pitkin? Miten voi olla, että hunajamarinoitua pahvia ja värjättyä kengänpohjaa voi myydä alle tuotantokustannusten?

Ja jos sitä tuottajaa lähestytään, niin miten olisi ihan kädenojennus? Jos nähdään, että kaikki ei ole kunnossa, niin apuahan saa tarjota. Voi ihan vaikka mennä kysymään, että voisimmeko auttaa. Meitä on tässä lauma energisiä ihmisiä ilman järkevää tekemistä, mitä jos vaikka siivoaisimme tuon navetan? Koska on ihan oikeasti mahdollista, että tuottajatkin ovat ihmisiä. Eivät mitään helvetin hirviöitä, jotka nauttivat katsoessaan eläinten kärsimystä. Hekin ovat tuntevia olentoja, jotka joutuvat joskus pakon sanelemana asettamaan perheensä, toimeentulonsa tai terveytensä eläinten olojen edelle. Etenkin, kun siitä tuotteesta ei tosiaan paljon pa**akaan kaupassa makseta...

Siinä se tällä kertaa, jokainen voi vetää nenäänsä ihan mitä lystää, sainpahan avautua.

Pieni mies kuuntelee

Eilen otettiin vähän Brynin treeniä videolle. Ohjelmassa on kuunteleminen ja hidas tempo, näkyy pienenä epävarmuutena ajossa. Etenkin kun lampaat olivat aikasta rauhallisella tuulella, Brynin olisi todennäköisesti tehnyt mieli ajella niitä vähän ronskimmalla otteella. Mutta välillä täytyy tehdä kuten sanotaan. Mun yksi tavoite on saavutettu, lopussa laitan hakemaan lyhyeltä matkalta, ja saan sen ottamaan flänkit ennen kuin pyydän tuomaan lampaat mulle! Monelle varmasti ihan pikkujuttu, mutta mulle se on aina ollut jotain tavoittelemisen arvoista.

Nyt Bryn saa hetken aikaa taas tehdä enemmän vaistonsa varassa, koska kuuloelimet on viritetty oikealle taajuudelle. Oli eilenkin jo aavistuksen liian ohjeita odottava, mikä johtui siitä että lauantaina hinkattiin pari vähän vaativampaa passia. Siirrot sisätilojen ja laitumen välillä, sekä elikoiden pitäminen poissa tieltä sisällä on hyvää hommaa tässä kohtaa. Treenejä jatketaan taas jossain vaiheessa, silloin otetaan ohjelmaan kunnolla jaot. Lauantaina vähän tehtiin, ja pitäminen näytti ainakin aika kivalle.

http://www.youtube.com/watch?v=PdYv6r8k6RM

Norsu posliinikaupassa

Otsikko kuvaa Bryniä kaikkialla muualla paitsi lampailla. Elämä on ihanaa, ja sitä pitää osoittaa liikkeellä. Vauhdikkaalla sellaisella. Ei aina ehdi katsomaan jääkö jotain juostessa jalkoihin, tai osuuko alati heiluva häntä pöydän kukkavaasiin. Koheltaja, sählä, mutta onnellinen sellainen toki. Viimeisin kohellus kävi tiistaina tokotreeneissä, kun Bryn paukautti kallonsa suoraan mun ylähuuleen. Huuli auki, todellista veren maku suussa treenaamista. Haava parani nopeasti, joten se siitä, mitä vanhoja muistelemaan. Mutta eilen tokotreeneissä päätin sitten oikeasti leikkiä tuon kanssa ja keskittyä siihen, enkä vaan hihitellä. Yllätys oli melkoinen! Siis todella, en olisi uskonut että siitä irtoaa jotain tuollaista. Bryn oli leikkiessään keskittynyt, voimakas, taistelutahtoinen, pystyi suoraan irroituksesta siirtymään toimintaan ja alkoi jo parin irroitus-käsky-vapautus -yhdistelmän jälkeen patoamaan. Koska treenatessa käytän paljon leikkiä palkkana, pidän koiran tapaa leikkiä myös sen tapana suorittaa. Tämä on kaikkien mun käsien läpi kulkeneiden karvapallojen kanssa pitänyt paikkansa. Joten saas nähdä, ehkäpä tuota ohjusta pitää kuitenkin vähän treenata, ihan vaan että näkee tekeekö se poikkeuksen sääntöön. Luontaisia nuo ominaisuudet ainakin on, ikää on 14 kuukautta ja en todella voi väittää että sitä olisi aikasemmin työstetty.

Brynin kanssa ei muuta oikeastaan tehty, pari ruutua lyhyeltä matkalta, ja leikin lomassa istu, maahan, sivulle, seuraa -alkeita.

Pixien kanssa treenattu myös tiistaina ja torstaina. Ohjelmassa on nyt kokonaisuudet, ruutu ja tunnari. Tunnarissa päästiin etenemään nopeasti tasolle jolle se keväällä jäi, ja vähän yli. Eilen tehtiin useampi, vääriä kapuloita oli paljon pitkänä rivinä. Kaksi ekaa niin että meni rivin päistä ohi vääristä ja oma oli takana. Loput niin että oma oli takana, mutta Pixien piti mennä väärien yli. Työskenteli ja etsi todella hyvin ja hartaasti, väärien ylityksessä ei noteerannut niitä. Välillä hämpsäsi väärää kun omaa ei löytynyt, mutta jatkoi kuitenkin oman etsintää kunnes löytyi. Kaksi kertaa taisi tehdä kaikin tavoin tyylipuhtaan. Lisäsin kulmakerrointa sillä että en kehu heti kun ottaa oman, vasta kun pari askelta palauttanut. Alkoi enteilemään arpomista, niin muutetaan nyt näin. Samoin otettava välillä niin että omakin esillä, nyt ollut piilossa. Tulee nyt rauhassa ja nenä maassa kapuloille, selvästi tietää etsivänsä mun hajua.
Ruutua alustalla ja parin liikkeen jälkeen ilman alustaa. Otin mukaan että pysähtyy ruutuun ja odottaa että tulen palkkaamaan. Nyt ruutu on "juokse täysiä sinne ja täysiä takaisin pallolle" - nopeasti alkaa tuolla asenteella tekemään piruetteja matkalla.
Kokonaisuuksina seuraamista, joka oli nyt hyvä, liikkeestä maahan ja seiso, sekä suoraa luoksetuloa. Nämä oli kaikki hyviä. Lisäksi kaukoja, ne vaatii toimenpiteitä. Tekniikka ja nopeus on todella hyvä jos teen "epävirallisesti", mutta heti kun aloitan jätöllä ja muulla kisajutulla, menee hitaaksi.
Alkuun tehtiin myös paikallaolo, olin näkyvillä mutta matka oli todella pitkä.

Hyvältä näyttää tässä vaiheessa, katsotaan miten pitkälle päästään kaksi kertaa viikossa -treenitahdilla. Ehkä me ollaan voittajassa ennen veteraani-ikää.

Talviaika

Treenasin viime viikolla tokoa! Oikeasti. Muutaman päivän vajaa puoli vuotta taukoa on pidettykin, menee ehkä muutama treeni että mä edes muistan mitä Pixien kanssa pitää tehdä. Bryn on helppo, kun ei sen kanssa ole tehty juur mitään. Treenattiin Murrossa ratsastuskentällä, siinä on hyvät valot joten suunnitelma on treenata siinä aina kun käyn pimeällä hoitamassa lammakset.

Pixie oli täysin hullu. Mutta teki kuitenkin ihan hyvin, vaikka ihan vaan humputeltiin. Seuraaminen oli hyvää, vaikka paikka paikoin kyllä vähän liian innokasta, ja sen johdosta perusasennot myös falskasi välillä. Noudot oli kamalia, mutta nyt teki palautuksia täysillä ja innoissaan. Kehitin siihen uuden palkkaussysteemin, koska Pixien kanssa ei ole toiminut vauhdista palkka eikä sivulta palkka. Vauhdista alkaa ennakoimaan palkkaa hidastamalla, ja sivulle palkatessa alkaa keskittyä sivulletuloon jo nostossa (eli taas jälleen hidastaa). Nyt aloin tekemään niin että sen pitää kapulan kanssa kiertää mun takaa väärään suuntaan (vasemmalta oikealle) ja siitä lentää eteenpäin pallo. Toimi nyt hyvin, katotaan kestääkö.
Kaukot oli tosi hyvät, tosin seisomaan nousut pitää saada napakammiksi, erottuvat nyt liikaa muista vaihdoista. Tekniikka oli kuitenkin hyvä, etenkin kun ei tosiaan puoleen vuoteen olla kokeiltu.

Brynin kanssa oli sitten taas niin hauskaa että kyyneleet valui silmistä. Ihan siis naurusta. Sen kanssa sujuu nyt leikki, on kesän aikana kasvanut niin että taistelee vastaan, edelleen kyllä unohtaa pallon jos kehun paljon (juoksee siis mun syliin). Mutta se oli niin tyhmän näköinen kun leikki, ihmeellinen hirven ja vuorikauriin sekoitus koikkelehtimassa pitkin kenttää. Annoin sen vaan kaahata pitkin kenttää pallon kanssa ja ilman, koska nauroin niin etten voinut tehdä muuta. Treenattiin vaan jäävien asentoja, kaukoja ja sivulletuloa - vähän seuraamista. Ääreispositiivinen yllätys oli sen kyky vaihtaa tosta kahjokoikkelehtimisesta salamannopeasti keskittymiseen kun sitten pystyin naurulta antamaan tehtävän. Se selvästi muistaa sen vähän mitä keväällä tehtiin, eli eri asennoissa skarppaaminen ja namista luopuminen. Hyvä treeni ja hauskaa oli!

Paimennuksen saralla tehtiin yksi treeni viikolla. Brynin flänkkien hiominen on tuottanut tulosta, joten nyt sitten kokeiltiin käytännössä ja ajeltiin vähän pidempiä matkoja ja kauempana musta. Flänkit oli kauniit, niissä alkaa olemaan pikkuhiljaa sitä rentoutta mitä haluan. Ei ole kiire mihinkään, eikä päästä irti lampaista vaikka kuitenkin avaa hyvin eikä paina flänkillä. Myös "siitä" -käsky toimi aika kivasti, siihen pitää saada vielä vähän "suolaa päälle". Nyt ei vaihda flänkiltä ajoon niin napakasti kuin haluisin, vaan välillä käskyllä valuu ajoon. Tai jos vaihtaa napakasti, niin vauhtia jää liikaa päälle. Muutenkin ajossa tahti oli taas alkuun liian haipakkaa. Tästä saatiin kuitenkin hyvä treeni, koska lampaat halusivat syödä ja helposti hajaantuivat. Eli kun Bryn meni liian kovaa kohti niin lauma halkesi, joten annoin sen itsenäisesti ajaa ja fundeerata miten homman voisi hoitaa vähän paremmin. Kyllä se kynttilä sieltä kiipesi, jonka jälkeen tahtikin oli parempi. Bryn sai myös viedä lampaat takaisin kotiin. Se on kyllä niin paljon rennompi kuin Pixie näissä oikeissa kuljetuksissa, osaltaan johtuen siitä että Bryn luottaa mun arvostelukykyyn. Pixie ei, enkä syytä sitä, sillä on liikaa kokemuksia siitä että mä olen väärässä.

Lampaat on muuttaneet sisätiloihin Murrossa, lampola ei ole vielä ihan valmis mutta näille kosteille sadesäille hyvä, koska tuuletus pelaa. Vesihuoltoa täytyy vielä kehittää ja muutenkin hioa prosessit, mutta rouvat tuntuvat kyllä viihtyvän uudessa kodissaan.
Muutenkin talven tulon huomaa kun kaikki alkaa jotenkin hidastua, viikollakin voi olla useampi ilta ilman aikatauluja tai pakollisia menoja. Koirien kanssa lenkkeillää pilkkopimeillä pelloilla, se on oikeastaan aika kivaa koska siellä saa olla yksin. Jos vaan saisi toivoa että lunta ei tulisi, niin kyllä tästä selvitään!

Aika pähee uusi heinäkaukalo

Kaikkea kanssa...

... ja vielä vähän päällekin.
Pixien juoksu oli ja meni, onneksi meni. Se on niin käsittämättömän sekaisin aina juoksussa, ei siis muuten paitsi ne miehet... Voi hyvä ihme miten pieni hapan prinsessa voi muuttua flirttailevaksi katunaiseksi kaksi kertaa vuodessa. Bryn vietti muutaman yön hoidossa, aika tarkalleen kaksi viikkoa olivat joko tiukasti erillään tai tarkasti mun silmien alla. Onneksi Pixien tärpit on kuitenkin aika nopeat, kuten koko juoksu, joten mitään ylitsepääsemättömiä voimisteluliikkeitä ei joudu tekemään. Nyt ollaan jo palauduttu lähes normaaliin, tosin Pixie tuntuu olevan sitä mieltä että voitais pikkuhiljaa pudistella pölyt narupallosta ja alkaa tekemään vähän tokoa. Niin huomion kipeä neiti nimittäin on, kovasti haluaisi leikkiä mun kanssa koko ajan. Tänään sai lenkillä etsiä metsästä kävyn, voi onnea! Hupsu eläin.

Viikonloppuna käytiin Pixien kanssa kokeilemassa SPKY:n perusrataa, ja omaksi ihmeekseni meni läpi. Ikinä ei ole ollut suunnitelmissa suorittaa, koska Pisku ei kuitenkaan tule sukua jatkamaan koskaan. Menin kuitenkin kun mahdollisuus avautui, ajattelin että kiva kuulla mitä täysin ventovieraat ihmiset ovat koirasta mieltä. Arvostelu oli aika tarkalleen sitä mitä odotinkin, mitään yllätyksiä ei siinä ollut. Haku kuitenkin yllätti positiivisesti, Pixien täysin karmaisevaa hakua on kesän aikana yritetty työstää ja nyt alkoi vähän näkymään. Teki siistin hakukaaren, ehkä vähän niisti lopussa mutta nosti kuitenkin siististi. En käskyttänyt yhtään koska halusin itsekin nähdä miten tekee vapaan haun "vieraissa". Toi aikalailla linjalla lampaat, rauhallisella tahdilla, ehkä lopussa vähän kysyvä "etkö sä nyt käske ollenkaan??". Totesin myös että pitäisi yrittää jaksaa käydä eri paikoissa treenaamassa. Vieras paikka ja vieraat lampaat, lisäksi itse olin kohtalaisen pihalla, nämä yhdessä kyllä selkeästi vaikuttivat Pixieen. No, ens kesänä sitten.

Treenirintamalla ollaan ihan perusasioissa. Pari viimeisintä kertaa molemmilla koirilla flänkkejä, vähän jotain väliin ja taas flänkkejä. Lyhyitä alle kymmenen minuutin passeja, mutta kaksi. Ihanaa on huomata, että näissä kahdessa treenissä olen päässyt molempien koirien pään sisään. Treeni on lyhyt, siinä on rakenne ja se etenee. Seuraavana päivänä molemmat koirat ovat edellistä päivää parempia! Tämä onni on varmasti lyhytaikainen, mutta otan siitä kaiken irti! Ja samalla reseptillä jatketaan. 

Muutos on elämän ainoa vakio

Siltä ainakin nyt tuntuu. Ehkä kohta herään tästä ihmeellisestä unesta, jossa tapahtuu asioita joista luulin vaan haaveilevani. Mutta siihen asti, otetaan kaikki irti!

Lampola edistyi huimin askelin viikonloppuna, lähes kaikki "vaikeat" hommat on tehtynä. Toki on vielä valtavasti lautaa nakuteltavaksi, rännejä kiinnitettäväksi, pohjaa tehtäväksi ja niin pois päin, mutta se on vaan raakaa työtä, siitä selviää aina. Lampolan talviasukit on kaikki kasattu nyt Murtoon, ja pitkälti on saatu selväksi myös kuka vielä lähtee. Ihan neljäätoista lammasta ei viitsi pitää talven yli syömässä, mutta määrä tuntuisi asettuvan kahdeksan yhdeksän kieppeille. Tilakin riittää hienosti, koska käytännön syistä tuli vähän laajennettua alkuperäistä suunnitelmaa. Ruokinta rupeaa hahmottumaan, siis heinähäkit ja muut tarvittavat kamppeet. Vaikka ihan suoraan suurpaalista ei voi lampaita ruokkia, korkeus ei riitä nostamaan paalia häkkiin koneellisesti, niin laitetaan silti ulkokatokseen iso pyöreä heinähäkki ja se täyteen. Löysin aika hienoja vanhoja piirrustuksia tuollaisesta häkistä, ajalta jolloin heinä oli vielä irtoa ja talikoitiin suoraan siilosta. Katotaan jos jonkun sellasen saisi nikkaroitua. Lisäksi sisätilaan on suunnitteilla iso heinähäkki, jossa haettu vaikutteita myös hevosten heinäkaapista. Samaan rakennelmaan myös laari joka kerää osan putoavasta irtoheinästä, ja toimii tarvittaessa väkirehuastiana. Näin voivat rouvat sitten itse valita jäävätkö kotiin päivälliselle vai lähtevätkö ulos syömään. 

Viikonloppuna syvensin tätä harrastusta myös muilla tavoilla. Vuokraan ensi vuodesta lähtien noin kahdeksan hehtaaria Murron maista. Jaa miksi? No koska haluan. Alustavan jaon mukaan noin pari hehtaaria peltolaidunta lampaille, kolmisen hehtaaria luonnonlaidunta jaettavaksi lampaiden ja ponien kesken, loppu sitten peltolaidunta jota hevoset hyödyntävät. Loput maista vuokrataan ammattimaanviljelijälle, joten tulevina vuosina rupeaa pellot puskemaan myös vehnää ja ruista. Treenipelto pienenee tämän johdosta, harmi tietenkin, mutta kyllähän järjellä ajateltuna viisi hehtaaria hyvää tasaista maata pitää olla vähän tuottavammassa käytössä. Ensi kesänä on treenaamiseen tuo lampaiden pari hehtaaria, läntti on aavistuksen pitkä ja kapea, mutta ei mitenkään onneton. Helpompaa on se, että peltolaitumeen voidaan yhdistää luonnonlaidun kunhan se on ensin kerran syöty, jolloin lampailla on samalla laitumella sekä nurmea että reilusti suojaa. Nyt saadaan myös rakennettua pienempi treeniaitaus, koska laitumen päässä on kuin tähän tehty pienen pieni lohko.

Suunnitelmissa on vaikka mitä tuleviksi vuosiksi, jännää ja hauskaa! Ja aivan mahtavaa on se, että ensi kesäksi voin ottaa niitä kauan kaipaamiani kanoja! Oikeen hienoja maatiaiskanoja ja kukko kuopsuttelemaan, lampaita puronvarressa, hevosia laitumella, tallikissa jaloissa. Sydän älä pakahdu! Koirat on rakkaita, paimennus on hauskaa. Mutta kotieläinten pito, aidan rakentaminen, heinien hankkiminen, paskan lappaaminen; siellä on se ydin joka vetää, on aina vetänyt. Etenkin kun sen voi tehdä näin harrastuspohjalta että jää aikaa vielä ansaita rahaakin.

Treenien merkeissä palaillaan myöhemmin, nyt ei oikein ole ajatukset taipuneet muuhun kuin fiilistelyyn!

Syksyn tunnelmia

Kaikista vuodenajoista ehdottomasti mun lemppari on just tämä vielä aika valoisa, mutta vähän jo kirpakka syksy. Tänä vuonna ei edes ahdista talvi ihan niin paljon, koska lampaat jäävät kuitenkin. Toki kaikilta muilta osilta ahdistaakin, mutta kai se siitä. On siitä ennenkin hengissä selvitty.

Tällä hetkellä lampolan rakennus on vielä täysin vaiheessa, mutta paljon esityötä ja suunnittelua on takana. Ei tässä montaa viikkoa ole aikaa saada valmista, mutta toisaalta lampola on ehkä vähän liioiteltu sana. Kyseessä on enemmänkin karjasuoja tallin kyljessä, johon käytetään olemassa olevaa katosrakennetta. Lampailla tulee olemaan talven aikana jatkuva kulku ulos, ulkotiloissa on mahdollisuus olla suojaisassa katoksessa tai tarhassa. Sisätila ei tämän takia ole suurensuuri, riittävän iso toki. Helpompi kuitenkin pitää lämpöä pienellä laumalla kun tila on vähän "ahtaampi", koska sitä jaloittelutilaa löytyy riittävästi ulkoa.

Molempia koiria on treenattu enempi vähempi ahkerasti. Pixien kanssa edetään pienin askelin, välillä ohjaaja yrittää harpata mutta Pixie palauttaa kyllä äkkiä ruotuun. Viime aikoina olen yrittänyt tehdä töitä flänkkien ja hakujen kanssa, erilaisilla treeneillä saada Pixie kuuntelemaan / tottelemaan kauempana sekä oikeasti peittämään lampaat hakiessa. Sillä hirttää kiinni aina tietyssä kohtaa, joko vaan paahtaa korvat lukossa tasapainoon tai vaihtoehtoisesti jättää haun lyhyeksi ja peesaa mulle valuvia lampaita. Epäloogisen flänkin ottaminen kauempana musta on A-I-V-A-N mahdotonta Pixien mielestä, sitä ollaan hinkattu ja ehkä pikkuhiljaa, kuka tietää...

Rymrym, noh, se on sellanen. Tosi kiva mun mielestä (ylläri), mutta hitaasti yritän treenata. Nyt harjoitellaan pääsääntöisesti hitaasti kulkemista peruskuljetusasetelmassa, sekä rentoutta ja varmuutta. Lampaiden ja aidan väliin menemistä, vetoa päin ajamista rennosti, soljuvuutta että ei tarvitsisi pysäyttää kauheasti. Flänkkejä toki jonkin verran, vasen on todella vaikea jostain syystä. Vähän ajoa, mutta mieluummin vain sellasessa tilanteessa että ei ala ajattelemaan lampaiden pysäyttämistä. Se on vähän kontrollifriikki, eikä millään tahtoisi että hirveästi hermostutaan tai juostaan (siis lampaat). Joten ajaa huomattavasti paremmin tilassa joka on sen päässä turvallinen.

Katotaan mitä tästä tulee, hauskaa ainakin on ja koko ajan oppii uutta!

Brynin yksivuotis-synttärikuva, Pixienkin piti änkeä mukaan

 Pixie siirtää uudelle lohkolle

Brynistä pari kuukautta vanha kuva, (c) Joski

Arjen sankari

Tähän astisen lammasharrastuksen hyytävin kokemus takana; lampaat karkuteillä. Torstaina tuli puhelu töihin, lampaat lähteneet vaeltamaan aitauksesta. No ei mitään, lähdin ajelemaan ajatellen että ovat ruoan perässä valuneet johonkin viereisistä pelloista. Mietin lähinnä että toivottavasti ei tarvitse poimia niitä mistään romukasasta koiran kanssa, tai pahimmillaan naapurin viljapellosta...

Pääsin paikalle alle tunnissa karkaamisesta, missään ei näy ketään. Soitto Armille, lampaat ovat juosseet Pohjoisväylälle mistä viimeisin näköhavainto. Pixie autosta ja juosten liikkeelle. Pixie nosti jäljen lampaista heti peltotieltä, näytti että olivat käyneet yhdellä laitumella mutta palanneet siitä tielle ja jatkaneet matkaa. Päästiin jäljellä melkeen Pohjoisväylälle asti ennen kuin Pixie käänsi viljapeltoon. En uskaltanut seurata siinä jälkeä, kun en tiennyt onko lampaat pellossa, jolloin olisin ajanut ne tietä kohti. Toisaalta en uskaltanut laittaa Piskuakaan pellon ympäri koska pelto päättyi tiehen. Kierrettiin kävellen pelto, toisella puolella Pixie nostaa jäljen uudelleen, eli lampaat juosseet läpi. No taas juostaan, ratsastuspolkua koko ajan pois päin Murrosta. Puolen kilometrin jälkeen mulla loppui usko, ajattelin että Pixie vaan juoksee polkua eikä tiedä missä lampaat on. Tässä kohtaa voin todeta että TYHMÄTYHMÄTYHMÄTYHMÄ!!! Käännyin takaisin ja mentiin metsää ja pusikoita haravoiden, Pixien risteillessä vapaana, takaisin pellon reunaan. Siitä tarkistettiin vielä viljapeltoa takajäljellä, olivat juosseet ihan siistinä jonona koska polku oli tuskin mua leveämpi. Paniikissa ovat olleet koska edes kypsä vilja ei ole pysäyttänyt herkuttelemaan. No pyörittiin siinä tien ja pellon kupeessa sitten jokin aika, yritin tulkita koirasta olisivatko menneet kuitenkin Pohjoisväylän yli. Pixie yrittää vaan vetää samaan suuntaan kuin aikasemmin... Juuri olin näppäilemässä hätänumeroa kun poliisilta tulee soitto, lampaat löytyneet pururadalta, linnuntietä noin kilometrin päässä meistä. Tässä kohtaa voimme uudestaan todeta että TYHMÄMINÄ, koska käänsin Pixien pois jäljeltä noin puolen kilometrin päässä lampaista!!! Kartasta katsoen oltiin matkalla just eikä melkeen löytöpaikkaan.

Poliisiauton kyydillä hurautettiin sitten lampaiden läheisyyteen, siellä odottikin sitten mukavan kaoottinen tilanne. Lampaat olivat liikkumassa pururadalta Pohjoisväylää kohti, kaksi naispoliisia huutaa metsässä mulle ohjeita kun kiipeän autotieltä metsään jotta ehtisin lampaiden ja autojen väliin. Saan lampaat näköpiiriin niin juoksevat täyttä karkua pururataa toiseen suuntaan, kaartaen takaisin kohti toista autotietä (pururata kahden tien risteyksessä). Metsä pururadan ympärillä tiheää kuusimetsää ja paljon aluskasvillisuutta, eli ei mitään näkyvyyttä. Noh, pelasin lottoa ja lähetin koiran perään. Lähdin itse juoksemaan metsän poikki jotta pääsisin pururadalle ennen niitä, metsässä näin vaan vilaukselta että lampaat kääntyvät myös metsään mutta toiselle puolelle purtsia. Tupsahdan takaisin pururadalle ja missään ei näy ketään. Noin nanosekunnin ajan ehdin ajatella että sekä koira että lampaat viruu jossain auton alla, kunnes pururataa tupsuttaa mua kohti tuttu lauma. Pixie toi ne sen näköisenä että voisitko nyt nainen vähän rauhottua. Hirveä helpotus, kunnes huomaan että yksi uuhi puuttuu. Oli varmasti erkaantunut joukosta kun juoksivat metsään, ja Pixie ei nähnyt tai enää kyennyt kasaamaan sitä mukaan. Poliisit lähtivät sen perään, oli sinkoillut pitkin pohjoisväylää paniikissa. Ihme kyllä saivat sen hengissä kiinni, vaikka annoin puhelimitse luvan (tai käskyn oikeastaan) ampua sen, jos saavat turvallisen sihdin. Pelkäsin aivan järkyttävän paljon  että aiheuttaa kolarin, tiellä ajetaan kuitenkin melkeen satasta.

Odoteltiin Pixien kanssa sitten pururadalla että Kati tulee hakemaan koko konkkaronkan. Lenkkeilijän ilme oli korvaamaton kun pyysin kääntymään takaisin ettei säikytä lampaita uudestaan. Se ei edes pystynyt sanomaan mitään, huitoi vaan suu auki  :D Saatiin ahdettua lauma pakettiautoon, lastaaminen nyt ei ihan tyylipuhdas ollut, mutta loppuviimein kaikki sisällä. Siitä lähdettiin hakemaan sitten tämä yksi onneton Pohjoisväylältä, ja vihdoin suunnattiin takaisin Murtoon. Siinä vaiheessa mun olo oli kuin märällä rätillä, Pixie nukahti etupenkille mun viereen. Takana noin kolme tuntia lampaiden hakureissua.
Taisteluvammoina yhdellä uuhella haava päässä ja karitsalla jalassa iso vekki. Muuten pieniä naarmuja, ja kuten arvata saattaa, aivan kuoleman väsyneet lampaat.

Varmasti moni kokeneempi koira olisi pystynyt hanskaamaan koko homman tyylikkäämmin, mutta juuri tuossa hetkessä Pixie oli ainut paikalla. Se teki paljon enemmän kuin mihin sen koulutustaso tai kokemus yltää, ja se teki sen "kreivin aikaan". Ensin harmittelin vähän hakua, koska Pixie lähti pururataa kohtisuoraan perään ennen kuin avasi kaaren metsän puolelle. Mutta jälkikäteen mietittynä, lampaat olivat jo kaukana ja juoksivat niin paljon kuin kintuista lähtee karkuun. Näkyvyyttä ei ollut metsässä yhtään ja paikka oli koiralle vieras. Jos se olisi lähtenyt kaarelle metsään, olisi se hävittänyt näköyhteyden lampaisiin ja todennäköisesti ei olisi ehtinyt enää juosta niitä kiinni. Siinä ei ollut kuin yksi mahdollisuus saada ne hallintaan, jos Pixie olisi hävittänyt ne oltaisiin oltu jälkihommissa taas. Joten on myönnettävä että ehkä Pixie tiesi paremmin ja teki tuossa kohtaa likaisen työratkaisun, tyylistä viis.
Lisäksi yllätyin toden teolla siitä että jäljesti lampaita niinkin pitkään ja hyvin. Taito josta oikeasti on hyötyä, täytyy yrittää ylläpitää ja treenata sitä.

Ja aivan mahtavan iso kiitos menee kyllä niille poliisisedille ja tädeille jotka olivat mukana operaatiossa. Sen lisäksi että saatiin lampaat takaisin, olivat myös todella mukavia ja rentoja vaikka minä meinasin itkuun pillahtaa kun lampaat oli turvassa. Ja Katille kiitos tietenkin myös!

Videoita

Pixie sairastaa edelleen, joten Bryn tehotreenissä. Lisäsin pari linkkiä kakaran treeneihin video-sivulle.

Edistymistä, aitaamista ja sairastelua

Viimeistä lomaviikkoa viedään sairastelun merkeissä. Siis Pixien osalta. Viikonloppuna treenatessa alkoi yhtäkkiä ontumaan oikeaan etusta. Ontuminen loppui nopeasti, mutta oli epäpuhdas edelleen. Sunnuntaina onnistui sitten remmissä tekemään jonkun ilmaloikan eteenpäin, ja taas kolmelle jalalle. Siitä lähtien ollut epäpuhdas, oikea kipeämpi mutta koko etupää kuin tönkkösuolattu. Vika on tällä hetkellä paikallistettu rintaan / olkiin, on ehkä joko laitumella tai jossain muualla tehnyt etuspagaatin ja satuttanut siinä itsensä. Tai jotain. Mutta saikulla nyt joka tapauksessa, harmi sinänsä, mutta pääasia on että paranee kuntoon. Pienenä plussana söi maanantaina häkissä tassusiteen, joka aiheutti sitten yhden päivän totaaliripulin ennen kuin oksensi sievän sidemytyn. Hyvä että Pixie on harjaantunut vierasesineiden oksentelija...
Bryn kävi myös Maarella, oli jo paljon parempi vaikka edelleen vähän toispuoleinen takaosa. Lähti aukeamaan hyvin, katsotaan tilanne vielä kuukauden päästä.
Molempien koirien treenit on menneet eteenpäin, Brynin osalta voisi jopa sanoa jonkinasteisen harppauksen tapahtuneen. Maahanmeno on aikasta hyvä tällä hetkellä, flänkkejä harjoitellaan. Tasapaino löytyy, ja on aika vahva, tasapainosta pois ei kuitenkaan ole ongelma, tarvitsee siihen vain vähän apua. Pystyy päivä päivältä kävelemään paremmin suoraan kohti lampaita, nostoissa alkaa olemaan jo aika kiva. Kaaret ja flänkit on vähän turhan tiukat, mutta mua on niin paljon varoiteltu taitavampien toimesta etten painaisi sitä vielä ulos. Suvussa on tuota laajuutta riittämiin... Ja on siinä sitä tyyliäkin, aikakin lähityöskentelyssä ;)
Murrossa saatiin aidattua metsärinne heinäpellon vierestä, ja nyt kun viimeisetkin heinät saadaan tehtyä, alkaa treenipelto olemaan aika kivan kokoinen. Toivottavasti Pixie vaan paranee nopeasti että pääsee todenteolla treenaamaan. Sitä odotellessa, Bryn saa tehokuurin flänkkeihin, ja ehkäpä poika pääsee kokeilemaan ihan aivojenkin käyttöä - jos päästän sen hakemaan lampaat metsästä. Raportoin myöhemmin kuinka meidän käy.

Lomailun sietämätön keveys

Tai juuri päinvastoin. Kesälomaa on viikko takana, ja tukka putkella viiletetään menemään. En kyllä valita, kotona makaaminen ei ole mulle loma, se on sitten sairasloma.
Lomamoodiin siirtyminen suoritettiin tänäkin vuonna kursseilemalla. Kolmas vuosi putkeen kun aloitan loman näin, ja on kyllä aika patenttivarma tapa. Parin päivän jälkeen tuntuu kännykänkin käyttö liian tekniseltä, eikä työpaikasta muistu mieleen edes osoite. Tällä kertaa osallistuin Kevin Evansin kurssille, ensin pari päivää kuuntelemassa ja sitten itse osallistumassa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kaikille asianosaisille! Kurssilta jäi käteen valtava määrä uutta ajateltavaa, ja mikä tärkeintä, aika selkeä kuva kaikesta siitä mitä teen väärin. Keviniä on kyllä kiiteltävä isosti siitä ettei valitse helppoa tietä ympäripyöreillä kommenteilla, vaan todella vääntää siitä ratakiskosta asian niin että minäkin ymmärrän. Henkilökohtaisesti mulle on tärkeää ymmärtää nimenomaan ne virheet joilla itse aiheutan tiettyjä toimintoja koirissa, koska silloin voin ainakin yrittää olla parempi jatkossa. Nyt sitten vaan toivotaan että koko loppuloma ei ole tätä karseaa hellettä, niin pääsisi vähän käytännössä kokeilemaankin.
Pixie ei mitenkään loistanut kurssilla, sen ominaisuudet ja mun tekemät virheet on aika fataali yhdistelmä. Tästä huolimatta olen todella tyytyväinen. Kurssilla, ja sen jälkeen kun eilen siirsin Murrossa lampaat toiselle lohkolle, tulin todenneeksi että tuo koira on todella kehittynyt. Lampaiden hakeminen ja karkaavan lauman stoppaaminen sujuu siltä hienosti, jotain mikä ei todella onnistunut viime vuonna. Eilen lauma päätti että se vanha lohko oli paljon mukavampi, joten kampesivat ihan tosissaan takaisin pariin otteeseen. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka helposti Pixie selvitti sen, ja kuinka valtava apu siitä oli mulle. Se myös etsii lampaita ihan eri fiiliksellä kuin ennen, eikä ole heti huuli pyöreänä jos olosuhteet ovat vähän muuta kuin tasainen lyhyeksi kynitty pelto. Kaikki tämä auttaa tavallaan yksilöimään ja eristämään ongelman joka Pixiellä on, ja se on lampaiden vieminen musta poispäin. Siinä ongelma on tosissaan iso, katsotaan miten paljon siihen voi enää vaikuttaa. Vaikka sitä ei koskaan saisi korjattua, olen silti toisaalta tosi iloinen. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa koira joka ihan rehellisesti on avuksi, eikä vain haitaksi :) Pitää osata iloita pienistä asioista.
Bryn vaikuttaa oikein kivalta tällä hetkellä, sitä pitäisi vaan alkaa nyt oikeasti työstämään. Vähän sen kanssa hirvittää, haluaisin ensin päästä mun omista isoista virheistä vähän eroon Pixien kanssa ennen kuin syydän  ne Bryninkin painolastiksi. Ehkä mä laitan sen syväjäädytykseen ja otan uudestaan vuoden päästä? No ei, se on mun mielestä vähän niinku koiran osa, kärsiä kaikkia ohjaajan virheet. Tuskin mulla koskaan tämän eliniän aikana tulee olemaan koiraa jonka suoritus ei kärsisi ohjaajasta, toivottavasti koira koiralta se kärsimys ei vain ole näin suuri ;)
Blogin päivitystahti tuskin tästä tiivistyy, kesällä on liian kivaa olla ulkona hommissa.

Pää kolmanteja jalkana...

Matalalentoa on meidän meno edelleen, ehkä se tästä kohta vähän rauhottuu. Hankalaa saada vuorokauden tunnit riittämään kaikkien laidunaskareiden hoitoon, koirien treenaamiseen ja kunnon lenkkien tekemiseen. Etenkin kun töitäkin piisaa ihan riittämiin. Noh, kotona näyttääkin sitten just siltä, ei paljon kotitöitä ehdi tekemään.
Bryn on ollut vapaana taas lampailla, ja edistynyt reiluin askelin. Maahanmeno onnistuu, jos olen itse oikeassa paikassa ja saan lampaat hallintaan. Vähän voi olla vielä tahmea, usein pysähtyy ekasta käskystä, toisesta menee maahan. Mutta se vaikuttaisi olevan pelkkää epävarmuutta vielä, kunhan mä en sössi niin kyllä se siitä paranee. Muutenkin hauska koira, toimii hienosti kun mä olen riittävän nopea ja oikeassa paikassa, rokottaa välittömästi jos mä jään johonkin ihmettelemään. Nyt pystyy jo lähettämään lampaiden ympäri, pysäytys ja siitä ajoa ohjaajalle. Olettaen siis että tilanne pysyy mun hallinnassa, jos lampaat juoksee musta läpi lähtee koira kyllä heti paikkaamaan. Saan myös kutsuttua pois lampailta. Seuraavaksi pitäisi vähän lisätä kulmakerrointa, mutta katsotaan nyt miten se menee.
Pixie treenaa flänkkejä, sekä itsenäistä työtä. Murrossa on nyt muutaman kerran hakenut lampaat ja ajanut häkille. Kuulostaa ihan helpolta, mutta ei se ole. Haku on vajaa satametriä, ojan yli ja paikoittain koira tiheässä ja korkeassa kasvillisuudessa. Kun lampaat haettu "avoimen" laitumen laitaan, on siitä vielä vajaa 150 metriä metsän läpi puron vartta häkille. Häkki on haastava, koska on syvänteessä jolloin koiran oltava kohtuu lähellä jotta lampaat näkevät sen. Läheisyys vaatii kuitenkin sen, että koira ei voi painaa yhtään, tädit ahdistuvat jos liikaa prässätään. Eilen meni sitten melkeen kuin elokuvissa, Pixie haki, nosti ja toi itsenäisesti. Mun luota ajoi lampaat mun edellä häkin lähelle, johon pysäytin että ehdin portille. Häkitys oli ainut haastavampi homma, mutta siinäkin Pixie hienosti antoi tilaa ja saatiin sorkat sisälle. Pari kertaa ajaessa lampaita luki ja peitti niiden pakoreittejä niin hienosti, että meinas kyllä tulla tippa linssiin... Osaa se vaan yllättää. Haastetta vielä lisää tuossa se, että porukassa on viisi uuhta jotka toimivat koiran kanssa hienosti, ja yhdeksän pikkusta karitsaa jotka eivät tajua koirasta vielä juuri mitään. Ei niiden sinänsä tarvitsekaan, eivät ole vielä missään nimessä treeni-ikäisiä. Mutta välillä vaatii koiralta aikamoista pinnaa, kun joku karitsoista päättää häkityksessä mennä katsomaan koiraa samalla kun pitää tarkasti peittää ettei uuhet häivy horisonttiin. Toisaalta karitsat eivät myöskään ole koiralle "pelottavia", Pixie nimittäin antaa niiden vaikka kävellä selän yli jos näin koiralta pyydän. Ei siis ota yhtään painetta niistä, odottaa vaan kiltisti että vauvat menevät oikeaan suuntaan.
Pixielle tekee äärettömän hyvää joutua hankaliin tilanteisiin joissa pitää itse ajatella. Ja se selvästi nauttii siitä että on joku tehtävä, jonka se saa itse suorittaa. Yleensä treeneissä en voi kuitenkaan antaa sen "liikaa" suorittaa itse, koska on hyvä ottamaan ohjat totaalisesti. Mutta tuolla, kun koira tietää mihin lampaat pitää viedä, voin vain pitää suuni kiinni niin kauan kun tahti ja tyyli on oikea. Välillä en myöskään näe koiraa, nosto esimerkiksi on useimmiten tilanne jossa näen lampaat mutta en Piskua. Joten siinä ei hirveästi auta käydä neuvomaan..
Jatketaan harjoituksia, onneksi on vasta kesä aluillaan!

Laiskaa on päivittely...

Aika ei oikein tahdo näin kesällä riittää blogin päivityksiin, menossa melkeen valosan ajan alusta loppuun.
Paimennettu on, molempien koirien kanssa. Pixien kanssa työsarkaa riittää, sille on ehtinyt opettaa jo niin tuhottomasti virheitä. Kokoajan kuitenkin mennään eteenpäin, ja ainakin vielä on selvät askelmerkit myös jatkolle. Joten eiköhän se siitä, kisaamaan tuskin tosin päästään ainakaan ennen heinäkuuta. Ajoa, tempoa ja pinnanpitämistä on työstetty tähän asti, nyt on flänkkien vuoro. Hakuja en ole tehnyt vielä yhtään, mutta koska mielentila on nyt oikeampi, on niinä muutamina kertoina kun olen joutunut laittamaan "perään" avannut kaarta hienosti. Nostoja pitää vielä työstää, Pixiellä ei oikeastaan ole kunnon käskyä siihen. Aja-käsky toki on, mutta sillä ei tasapainota itse vaan lähtee ajamaan. Näin tunarin ohjaajan kanssa se ei tuota hyvää tulosta, en saa sitä koskaan oikeaan paikkaan. Samoin "siitä"-käsky pitää ottaa repertuaariin kunhan ensin saadaan flänkit aluilleen.
Myös Bryn on päässyt lampaille, syttyy koko ajan lisää. Jonkun kerran ajoi liinassa, sitten pari kertaa vapaana ja pari kertaa häkissä. Nyt täytyy taas katsoa miten menee vapaana, häkissä pystyy jo kiertämään lampaat. Mukavan nöyrä, puhe menee perille eikä tarvitse tapella. Kuitenkin koko ajan lisää syttyessään pystyy paremmin pitämään fokuksen lampaissa. Tämän tapauksen kanssa mun tavoite on "silmät lampaissa, korvat Lindassa"... Saa nähdä kuin käy

Bryn oppi myös uimaan, nyt alkaa olemaan jo tarpeeksi kuuma siihen. Ja sehän sitten myös ui, joutuu vähän jarruttelemaan ettei häivy järvenselälle. Tekniikka on hyvä ainakin vauhdista päätellen.

Jatketaan harjoituksia!

Kesä ja kärpäset

Kuten arvelin, blogin päivittäminen loppui tokon treenaamisen kanssa. Yritän nyt vähän ryhdistäytyä, katotaan miten käy.
Lampaita on nyt kahdessa osoitteessa, Kauklahdessa ja Järvenpäässä. Viimeiset pari viikkoa on kaikki vapaa-aika kulunut tiukasti lampaiden ja laitumien kanssa, nyt alkaa ehkä vähän helpottaa kun nämä vuosittaiset "kevät työt" on hoidettu, ja bäät turvallisesti aitojen sisällä.
Molempien koirien kanssa on treenailtu, aika tasainen kolme kertaa viikossa -tahti. Brynin kanssa ajattelin jatkaa tällä tahdilla, näyttää että edistyy mutta ei toisaalta väsy liikaa. Pixien kanssa pitää ottaa vähän tiukempi malli käyttöön, se ei kaipaa lisäenergiaa... Molemmat ovat myös edistyneet, Bryn oikeastaan vasta aloitti nyt, nähnyt lampaita kolmisen kertaa ennen omien tuloa. Liinassa mennään, harjoitellaan maahanmenoa ja lampaiden takana kulkemista. Hyvin on mennyt eteenpäin, ohjaaja on vaan niin kertakaikkisen solmussa ton narun kanssa. Pitää myös keskittyä löytämään oikea tapa "puhua" tuolle koiralle, se on nöyrä joten jos kuulostan liian vihaiselta tulee helposti mun luo. Toisaalta pidän sitä todella hyvänä asiana, koko ajan takaraivossa on varmuus siitä että jos jotain käy, saan sen tulemaan luo. Ollaan myös paljon ihan vaan maattu lampaiden vieressä jotta oppii hengittämään eikä näytä painekattilalta josta unohtu venttiili kiinni. Vähän jännittää olla lampaiden lähellä, joten senkin takia hyvä vaan olla ja oleskella. Laitumen ulkopuolella käytös tällä hetkellä hyvää, on kuulolla vaikka tahtoisi mennä. Eilenkin treenin jälkeen makasi vaan portin edessä, ei juossut eikä höyrynnyt, odotti että josko sinne pääsis uudestaan. Siitä mä tykkään!
Pixien treeni ei niin kauheasti eroa Brynistä, senkin kanssa harjoiteltu kävelemään, työstetty maahanmenoa ja etäisyyttä ohjaajaan. Tällä hetkellä mun mielestä aika hyvässä työstötilassa, vähän epävarmana mutta kuulolla. Nyt pystyy jo kehumaan ja kannustamaan niin että se tuottaa oikeaa käytöstä eikä nosta pikkukoiralla nesteitä heti päähän. Osaa myös ihan eri tyyliin lähestyä, nostaa ja hoitaa esimerkiksi kulmat päreiden palamatta. Eilen olin onneni kukkuloilla kun päätin treenin lopussa kokeilla jakaa. Karitsat Kauklahdessa on todella helppoja jaettavia, joten laitoin Pixien flänkillä maahan ja erottelin ite. Pystyin käyttämään koiraa flänkeillä, mutta toisaalta se myös pysyi paikallaan kun itse tein hommia. Aika nopeasti sain lampaat nauhaksi, toinen pää lähti kulkemaan mökin suuntaan, siihen väliin iso rako, koira sisään ja loppupää käännettiin!! Ne olisi halunneet tosissaan jatkaa kavereiden mukaan, mutta Pixie peitti hyvin ja laittoi selvästi kutosvaihteen silmään kun tuli vähän haastetta. Pidettiin näitä viittä hetki ja ajettiin ne kauemmas kavereista, siitä jaettiin vielä kolme ja kaksi. Oi onnea! Ei oikeastaan sen jaon takia, vaan koska Pixie oli hanskassa niin ettei mennyt sen kanssa tappeluksi, ja se antoi mun hoitaa osuuteni. Yleensä se haluaisi hoitaa kaiken, ja myös päättää mitä tässä ollaan tekemässä. Tuli sellanen tunne että tässä tehdään yhdessä hommia, eikä tapella toisiamme vastaan.
Jatketaan treenejä, yritän välillä muistaa kirjoittaa tännekin jotain.

Kisat kisattu...

... ja tämän vuoden tokotavoite plakkarissa :) Ykkönen tuli, eikä edes mitenkään säälistä. Suoritus ei ollut millään tasolla hyvä, mutta se oli tasainen ja isoja virheitä ei tullut. Ennen kisan alkua jouduttiin odottamaan aika reilusti, ja tein sen virheen etten pitänyt Pixietä autossa koko aikaa. Se kyllästyy kohtalaisen nopeasti jos joutuu pitkään hengailemaan, ja koska me treenataan yksin, ei ole myöskään tottunut siihen. Tämä näkyi sitten selkeästi matalana vireenä kehässä. Mutta ei kuitenkaan alkanut haahuilemaan, kontakti pysyi ja kuunteli kaikissa liikkeissä. Videolta huomasin että Pixie oli aika epävarma ja jännitti, haukotteli pari kertaa ja nuoleskeli huuliaan. Treeneissä en ole koskaan huomannut tätä, joten ilmeisesti tuo tilanne oli kuitenkin sen verran uusi. Ja varmasti mä käyttäydyin erilailla, vaikka en kyllä huomannut että olisin jännittänyt. Mutta jos joskus voittajaan menen, niin sitten täytyy joka tapauksessa treenata enemmän porukassa ja kokeenomaisesti, että eiköhän se sillä korjaannu.

Jos liikkeitä tähän vähän summailee (ja kootut selitykset mukana):
Paikalla makuu 10
Muuten ihan hyvä, mutta pyöritteli päätä tavallista enemmän. Alkuvaiheessa koirien takaa kuului aika paljon ääniä joka teki koirat vähän levottomaksi. Vieruskaveri näytti aika ajoin siltä että lähtee riiaamaan Piskua, ja luulen että Pixie ei myöskään nähnyt mihin menin piiloon koska tuomari ja liikkuri oli juuri siinä linjalla. Nämä syyt saattoi vaikuttaa että oli vähän levoton, tai sitten katteli maisemia vaan huvikseen. Maahan meni ja sieltä nousi hyvin.

Seuraaminen 9
Kohtuu siisti, painoi vähän liikaa ja juoksun alussa reippaat pomput. Carina huomautti tiiviydestä mutta ei vielä rokottanut, evl:ssä olis pisteet paukkuneet. Käännökset aika hyvät, kontakti ei pudonnut. Tuntui kivalta kokonaisuutena.

Maahanmeno 9,5
Normaalisuoritus, paitsi että vähän kääntyi kun menin taakse

Luoksetulo 7
Joo-o, tuulen nopea bordercollie. Jo ensimmäisen osan vauhti oli huono, mutta kuitenkin laukalla. Stoppi aivan karsea ja siitä sivulle ravilla. Voi anna mun kaikki kestää. Mutta sentään pysähtyi, mitä ei ole pariin viikkoon tehnyt.

Seisominen 9,5
Tämäkin perussuoritus, olisko ollut vähän hidas perusasento, ja käskyn jälkeen taisi ottaa vielä puoli askelta.

Nouto 9
Tämä oli sitten taas tavallista parempi, vaikka ei se varmaan siltä näyttänyt. Kapulan nosto ruma, mutta palautti laukalla ja ilman suurehkoa banaania. Sivulle istuminen oli suoraan hidastetusta elokuvasta.

Kaukot 9,5
No nämä oli hirveät!! Istumaan nousut kuin olisi liimattu maahan kiinni, etenkin jos tietää miten se yleensä nousee ku jousilla. Carina ei onneks tiedä, joten hyvät pisteet kaikesta huolimatta.

Hyppy 8
Ilmeisesti koski esteeseen, ainakin siltä videolla näyttää. Muuten hyvä, ei kiertänyt eikä mennyt maahan :D

Kokonaisvaikutus 9
Carinan mieleen, hieno ja tasainen suoritus. Mun mielestä laiska ja tylsä, mutta siksi toko ei oikeen olekaan mun laji ;)

Yhteensä 178,5 pistettä ja luokkavoitto. Tänään oli kisakumppaneilla epäonnea matkassa, joten näinkin keskitason suorituksella yllettiin ensimmäisiksi. Ja kyllähän se kelpaa!

Hirveän tyytyväinen kuitenkin olen, ykkönen tuli mitä lähdin hakemaan. Pisku työskenteli koko kehän läpi vaikka oli ilmeisesti vähän vaikeaa. En mä tämän hienompaa suoritusta voi siltä vaatiakaan, olin varautunut paljon huonompiin pisteisiin. Jotenkin vaan kuvittelin että me nollataan pari liikettä, ja tehdään pari todella hienosti.

Nyt alkaa sitten tokotauko, joka kestää määrittelemättömän ajan. Eli siihen kunnes ei taas voi paimentaa. Katotaan kirjoittelenko blogiin vai enkö.

Tässä vielä video eiliseltä:
https://www.youtube.com/watch?v=3xsyyDvk2BU

Treenejä

Tällä viikolla treenattu muutamaan otteeseen huomisia kisoja varten.

Tiistaina lähikentällä, ihan tarkalleen en kaikkea muista, paitsi sen että Pixie keksi mennä hypyssä istumisen sijaan maahan.. Ihan loogista. Treenasin sitä muutaman kerran, ja tuota virhettä ei ole sen jälkeen esiintynyt. Lisäksi tehtiin stoppeja tolpan kierron kautta namilla, ja noudon palautuksia. Myös paikallamakuu.

Keskiviikkona Johannan ja Mirjan kanssa Puolarissa. Paikallaolo Hugon kanssa, ei mitään huomauttamista. Onneksi Johanna kertoi että koiran taakse mennään vasta evl:ssä, mä olen koko ajan tehnyt niin :) Olisin kisoissakin aivan varmasti kävellyt taakse, ihan muistin että se tulee jo avoimessa. Kertoo jotain mun kyvystä unohtaa asiat jotka ei niin kiinnosta, kuitenkin ehkä jonkun vuoden noita tokoja aika tiiviisti seurasin.
Johanna liikkuroi, lyhyt seuraaminen, oli hyvä, mä himmailen liikaa käännöksissä (kun yritän edelleen varmistua että se kontakti ei tippuisi). Seuraaminen tuntu kivalta, sillä oli hyvä asenne.
Nouto, autoin palautuksessa väistämällä. Eihän se mikään hieno ole just nyt, liian hidas palautusvauhti ja himmaa tota sivulletuloa. Treenaan kuntoon sitten seuraavia kisoja varten .
Kaukot, nostin vaan istumaan ja siitä palkka. Tämä oli hyvä, sellasta Pixien normilaatua. Toivotaan että kantais lauantainakin.

Lisäksi tein yksin stoppeja ja hyppyä. Hypyssä tajusin että Pixietä ei ole koskaan opetettu hyppäämään vaikeasta kulmasta, ja nyt on alkanut painaa hypyn jälkeen sivuun. Tehtiin sitten muutama autettuna, mutta jos se kisoissa pomppaa esteestä sivuun niin aika mahdotonta saada takaisin hypyn kautta.
Pippa teki vieressä samaan aikaan, Pixie ei kiinnittänyt mitään huomiota. Muutenkaan ei juuri reagoinut liikkuriin, eikä muuhunkaan vierauteen.

Eilen torstaina vielä omalla kentällä hyvää mieltä. Nyt stopit alko paranemaan, on pienen pieni sauma että se pysähtyy huomenna. Ei tosin hyvin, eikä vauhtikaan varmasti hyvä ole jos pysähtyy, mutta kuitenkin. Noudon palautusta, muutama ensin namilla ohjattuna edestä ja sitten kokonainen missä autoin namilla lopussa, nyt oli parempi. Pari maassa suorana pysymistä kun kävelen taakse, ja palkka maahanmenosta. Hyppyä, joo-o, eiköhän se kierrä sen lauantaina, hyppää niin sivuun nyt. Tein pallon heittoja kun hyppää että saisin vähän kauemmas esteestä.
Myös paikallamakuu, tässä ei mitään.

Bryn on tehnyt kaikkina päivinä vähän jotain hömppää, mutta ei mitään uutta. Alotan treenaamaan tokoa oikeesti vasta syksyllä (jos alotan), joten en viitsi vielä oikeastaan tehdä mitään oikeeta.

Tilasin myös molemmille sukutaulut huvikseni, nettiversiot löytyy tuolta koirien tiedoista.

Huomenna sitten kisat ja sen jälkeen on virallisesti kesä, siirrytään lammasjuttuihin. Tokoon palaillaan kun alkaa taas kiinnostaa.

Blaah blaah blaah...

Vaatii mielenlujuutta olla perumatta koko koetta. Kiinnostus laskee sitä mukaa kun pihalla vihreä nousee, ja sen myötähän treenit menee sitten niinku menee... Onneksi enää viikko, ei tässä kauheasti voikaan treenata.

Keskiviikkona (järjettömän kalenterisähläyksen jälkeen, ihme etten palloillut tiistaina kentällä ihmettelemässä)

oltiin Päivin ja Heidin kanssa Saarniraivion koulun kentällä. 

Alkuun paikallaolot, Pixie teki kaksi makuuta istumisen sijaan. Molemmat ok, vähänhän se nukkuu eikä asento mikään skarpein ole, mutta eipä se haittaa. Toisen kerran kun jätettiin ei mennyt ekalla maahan, selvästi oli sitä mieltä että mehän tehtiin tämä jo.

Käskytettynä seuraaminen, nouto, kaukot.

Seuraaminen oli nyt hyvä, tai en tiedä miltä se näytti ja virheitä oli varmaan kuorma-autollinen, mutta se TUNTUI hyvältä! Oli kiva seuruuttaa sitä, joten se oli hyvä :) Heidi käskytti ja Päivi käveli todella lähellä, mutta Pixiellä kesti pälli. Pari kertaa meinas perusasennossa nyrjäyttää niskansa ku tarkkaili Päiviä, mutta ei kuitenkaan alkunut haahuilemaan tms mitä teki vielä aikasemmin. Ekan perusasennon jätti tekemättä, mä pysähdyin ku seinään. Eikä se oikeastaan siitä johtunut niin paljon kuin siitä, että me ei olla treenattu perusasentoja. Ne on aika hitaita ja huonoja, mutta olkoon.

Nouto, ekaa kertaa ikinä muulla kuin ohjatun kapulalla... Onneks sentään muistin tässä viikolla että kisoissa sitä ei saa käyttää, niin kaivelin jonkun vanhan noutokapulan kaapista. Se on aika huono kapula, mutta Pixie saa nyt yrittää selvitä.

Uuden kapulan huomas, palautti todella hitaasti ja banaanilla. Ahdisti niin kovin. 

Kaukot, ei mennyt maahan jätössä :D Ei meinannu mennä sitten millään. Päivi seiso vieressä, luulen että Pixie päätti tämän olevan nyt sitä häiriökontaktia mistä kaikki oikeat tokokoirat aina juttelee.. No meni se sinne lopulta, mutta mä voisin kuvitella että jotain tollasta käy kisoissa.. Nolla kaukoista kun en ikinä saanut jätettyä koiraa, voi elämä :P

No ne kaukot oli itessään ihan hyvät, ei super, mutta siistit.

Toisella kierroksella vielä vähän noutoa, korjasin väistämällä sitä palautusta. Toimi siinä ihan hyvin, mutta en tiedä kantaako. 

Samoin kaukot, nyt meni ekasta maahan, palkkasin siitä namilla ja ekasta nostosta pallo. 

Muuta ei kai tehty. Kiitos Heidi ja Päivi, oli kivaa päästä porukalla treenaamaan, Pixie tosin oli kovin kade kun Ronni ja Senna tekee kaikkia oikeiden tokokoirien juttuja ja Pixie tahkoaa avointa-luokkaa.. Noh, äkkiä se sen unohtaa. 

Ja hyvin huomasi miten virheitä tursui esiin kun oli käskytys, vaikka toisaalta teki kyllä paljon paremmin ku aikasemmin. Tai vire oli jotenkin parempi.

Eilen kävin yksin Oulunkylässä:

Luoksetulon stoppia, no ei se nyt pysähdy. Vähän sulkeisia siihen, niin mä saan sille ehkä jonkun karsean hiippailustopin kisoihin mennessä. 

Noudon palautusta, tässäkin tehdään nyt viikko vaan autettuja palautuksia, ja katotaan millä vauhdilla tulee sitten.

Paikallaolo, tässä ei mitään kummaa.

Kaukot, ei mitään ongelmaa, palkkailin maahanmenosta ja tein myös takaisin palaamisia.

Bryn humppas vähän välissä, sen kanssa on hauska juosta pitkin kenttää kun on ihan päreinä :) Huvittava koira.

Punnasin myös eilen, 17,2 kg. Viimeeksi oli 16,5 ja korkeutta on tullut ehkä sentti, joten vähän hoikka.

Välttämätön muistinmenetys, niinhän se aina ennen kisoja...

Tänään tehtiin neljän päivän tauon jälkeen koko avoinluokka, yksin tosin joten ei käskytystä.
Alkuun lyhyt piilopaikallamakuu, en jaksanut tehdä pitkää. Muuten oikeen hyvä, paitsi että ei noussut ekalla sivulle. Ollaan viime aikoina treenattu ettei ennakoisi, joten taisi näkyä tässä. Muuten makasi hyvin.

Sitten ihan normijärjestyksessä koko luokka kisamaisesti. Yleisesti oli tosi kiva, vire oli hyvä koko ajan ja yritti hienosti. Loppupuolella jossain vaiheessa tuli pieni "anna-mulle-pallo-heti" -haukahdus, täytyy varoa kisoissa etten kehu niin vuolaasti.
Seuruu - nyt oli tosi hyvä, ei mitään ongelmia kontaktissa eikä käännöksissä. Tein "tuoli"-seuraamisen, juoksussa alussa pari pomppua mutta sitten rauhoittui hyvin. Yhdessä perusasennossa jäi seisomaan. Mutta pikkuvirheistä huolimatta tykkäsin, ei puskenut eikä säätänyt, mutta teki kuitenkin hyvällä asenteella.
Maahanmeno - tässä ei mitään erityistä
Luoksetulo - no joo, pitihän sen jonkun levähtää.. Ei siis pysähdy. On treenattu joo paljon loppuosaa, joten ei millään viiti pysähtyä matkalle, kun tahtoo sivulle. Noh, stoppia tehdään nyt sulkeisina, ja jos ei pysähdy kisoissa niin tuskin siihen maailma kaatuu.
Seisominen - tämäkin hyvä
Nouto - vähän hidas paluuvauhti, laukalla kuitenkin. Sivulletulo hyvä, vähän levoton ote ennen irrotusta
Kaukot - hyvät
Hyppy - hyvä

Joten seisominen meni pipariksi, mutta muut liikkeet teki vaikkakaan ei nyt ihan täydellisesti. Jäi hyvä fiilis, vaikka on treenattu tosi vähän kaiken kaikkiaan, niin ainakin se osaa sen verran ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kisoihin menemisestä. Varmuuttahan liikkeissä ei ole, hypyn treenikerrat voi laskea kahdella kädellä, ja häiriöllä ei olla treenattu juur yhtään. Mutta minkäs teet, en mä pääse ikinä kisoihin jos yritän treenata kaiken kuntoon.

Bryn teki välissä, kaikenlaista samaa mitä ennenkin. Hienoa oli että ei kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin jotka pelas palloa samalla kentällä. Ja hienosti osaa odottaa kentän laidalla, tänäänkin oli molemmat Pixien treenit tolpassa kiinni. Makaa vaan, tosin en tiedä kuinka rennosti. Mutta ainakin on hiljaa.

Pixun kanssa vielä loppuun muutama luoksetulon stoppi, noudon palautus ja kaukojen eka istumaan nousu. 

Treenit

Vain Pixien kanssa tällä kertaa.
Alkuun liikkeestä seisominen kokonaisena. Jäi vähän vinoon, muuten hyvä.
Sitten pari luoksetulon stoppia, ekassa heitin pallon heti, toka käsimerkillä. Hyvä
Kentällä oli selkänojaton penkki, joten otettiin sillä hyppyä. Kerran menosuuntaan - istu ja siitä palkka, istuu aika hitaasti, mutta samapa tuo. Toinen takaisinpäin, tuli hyppy käskyllä hyvin suoraan sivulle. Ehkä mun ei kannattais treenata hyppyä, tehnyt sen kait kolme kertaa avoimen malliin ja tekee ihan oikein. Tulee vaan turhaan virheitä jos treenaa :)
Sitten vielä nouto, eka meni ihan pipariksi. Puhuin ennen sitä puhelimessa hetken niin että Pixie makas käskyn alla, ja otin siitä suoraan noutoon virittelemättä. Lopetin kesken kun parin askeleen palautuksen jälkeen vauhti oli niin hidasta että pimee olis tullut ennen ku kapula olis ollu mulla. Sekä luoksetulossa että noudossa olen käyttänyt sitä Marian metodiikkaa minkä näin viime keväänä leirillä, ja toimii. Seuraava nouto olikin jo hyvä, tuli hyvällä vauhdilla.
Lopussa vielä vähän kaukoja, istumaan nostoja avoimen etäisyydellä. Kaksi kertaa tein, eka oli vähän tahmeahko, tokan nousi jo niinkuin pitää. Istumisiin olen vähän nostanut virettä luomalla jännitettä ennen kuin heitän pallon palkaksi, ja se näyttää ainakin nyt toimivan.

Ja niin joo, jossain välissä tein paikallaolon piilossa, eipä siinä mitään, toivottavasti koira ei vaan nukahda...

Kohta se loppuu

Nimittäin tokon treenaaminen. Alkaa olla motivaatio jo hieman laskusuhdanteinen, kisoihin reilu kaks viikkoa joten niin kauan vielä painetaan. Tuli se ykkönen sieltä tai ei, niin sitten taitaa tokot taas vähäksi aikaa jäädä.

Vielä kuitenkin jaksaa:
Taas aloitus Pixien kanssa, seuraamisen käännöksiä sekä vasen että oikea. 90% onnistuneita käännöksiä, pakotin koko ajan työskentelemään väistämällä alta pois, pysähtymällä tms.. Palkka tuli aina käännöksen keskellä tai heti kun sai itsensä oikeaan kohtaan. Nyt ne käännökset on mitä on, mutta enää en niitä hinkkaa.. Avoimessa tuskin koskaan ykkönen on jäänyt käännöksistä kiinni, joten vaikka ei täydellisiä olisikaan annan olla. Ei vaan jaksa enää, eikä siitä todennäköisesti ole enää mitään hyötyäkään. Pitäisi antaa asian levätä pari viikkoa ja sitten uusiksi, eli jatkamme treenejä joskus syksyllä.

Sitten liikkeestä seiso. Pari stoppia ja pysymistä, pysyi hyvin paikallaan ja pysähtyi riittävän nopeasti. Näitä tehdään vielä vähän kokonaisuuksina jotta saadaan jotain rutiinia, sisällä myös vähän namihäiriöitä. Ja se on sitten siinä, seisomasta perusasennon jätän ylempiin luokkiin. Istuu siis sivu-käskyllä toki, mutta hitaasti.

Luoksetulon loppua, seisomasta sivulle. Vauhti on kohtuullinen, tulee laukalla, vaihtaa pari metriä ennen mua raviin. Mun mielestä saisi tulla kovempaa, joten näitä treenailen vielä. Myös tuo sivulletulo on vielä fifty-sixty, välillä hyvä, välillä hidas. Palkkaan nyt vain sivulletuloista, ei vauhtipalkkaa, koska se jumittaa tuota sivulletuloa.

Väliin Bryn. Häiriö oli kova, koska vieressä potkittiin jalkapalloa. Ei kuitenkaan karannut sinne, vaikka muutaman kerran tuijotteli kaipaavasti ISOA palloa.
Tehtiin ihan samoja kuin aiemminkin, seuraamista namittamalla, takaosan kääntöä sivulla, jääviä, asennoissa pysymistä, keskittymistä, alustaa. Kaikki on hauskaa ja kaikki sujuu koska on helppoa. Hirveän nopeasti edistyy, etenkin odottamisessa. Joka kertaa täytyy pidentää yhdellä naminantovälillä ennen kuin vapauttaa, ja muutenkin pidentää kehujen / namien väliä. Palkkaan vain ruoalla, sekä juoksemalla ja riehumalla itse Brynin kanssa. Sisällä ollaan treenattu myös noutokapulan nostoa sekä zip-vapautusta.

Taasen Pixie. Noutoa ja kaukoja. Noudossa tehtiin muutama palautus sivulle ja muutama kokonainen nouto. Tässäkin paluulaukka on hitaampi kuin meno, nostot on parantuneet, ja sivulle tulee melkeen hyvin. Treenataan palautusta edelleen sekä vauhdista (pallopalkka), että vierestä (ruokapalkka). Vierestä tehdessä koiran pitää olla niin lähellä että parin askeleen siirtymällä on sivulla, koska muuten tulee sen muutaman askeleen suoran ravilla. Ja siis tietty oppii sen --> vaihtaa jatkossakin raviin mun edessä.

Kaukoissa vain istu-maahan-istu -vaihtoja, avoimen etäisyydellä ja pidemmällä. Pari kertaa vaihdatin niin pitkään ettei enää noussut istumaan ekasta --> palaute. Sitten vähän helpotettuna lyhyemmällä matkalla, ja pääsin palkkaamaan kun teki oikein hyvin. Treenataan vielä, tehty aika paljon kokonaisuuksia ja todella pitkää matkaa, joten nyt lyhennän noin avoimen matkaan ja otan takasin nopeutta vaihtoihin. Koska kun monta palkatonta takana on vire kuitenkin jo laskenut, jolloin voi käydä tahmeaksi sen takia.

Eipä muuta, ihan ok treeni, mutta alkaa vaan maistua puulta. Siksi yritän nyt päättää mitä vielä treenaan ja minkä annan olla, jotta selviäisin mahdollisimman "vähällä" treenillä.
Paikallaoloa ja häiriöitä, ne on ne tärkeimmät. Sekä hyppy.

Se on kevät...

...menin nimittäin kävellen treenaamaan. Pienet on ihmisen ilot :)
Mutta samalla kentällä taasen, Pixie aloitti. Nyt oli vuorossa luvattu huba-treeni, ei mitään kokonaisuuksia tai kisamaisuuksia, ainoastaan yksityiskohtien fiksailua.
Ensin luoksetulo työnalle, seisomasta sivulletuloja. Muutama toisto, nyt oli hyvä vauhti, sivulle tullessa pyörähdin täydet 180 astetta, koska haluan siihen vähän lisää nopeutta ja yrittämistä. Vielä pari pallonheittostoppia. Katotaan seuraavassa treenissä tuottiko nämä mitään.
Sitten nouto. Sama laulu oikeastaan, jätin kapula suussa seisomaan ja siitä palautus. Koska viimeeksi teki hirveän kaarroksen, väistin reilusti oikealle kun Pixie noin puolessa matkassa. Tällä sain koiran liikeradan painamaan enemmän oikealle, mutta tämänkin tulokset katsotaan vasta parin treenin päästä. Vauhti ja palautus muuten oli hyvä. Lopuksi vielä pyörittelin vähän täyskäännöksiä kapula suussa, näitä pitäisi nyt muistaa tehdä koska se tuo tarkkuuta palautukseen.
Ihan lopussa vielä leikkiessä vähän kaukojen istu-maahan vaihtoja.

Sitten Bryn. Rym-rym yllätti mut taas positiivisesti. Normielämässä olen ajatellut että noinkohan ton kanssa viittii tokoa treenata, on niin elosa ja maailmoja syleilevä, liikkuu lähes koko ajan ja rrrrrakastaa juoksemista. Meinasin että vaatiikohan liikaa töitä saada tokossa rauhalliseksi ja keskittyneeksi, mutta katin kontit.. Tokoa treenatessa vaihtaa kuin katkasimesta jonkun työvaihteen päälle, keskittyy ja on rauhallinen. Toki kun vapautan käy ottamassa pikku spurtin, mutta sekin on parissa treenissä lyhentynyt merkittävästi.
Eilen tehtiin taas vaan kaikenlaista, jääviä, kaukoja, namitin sivulletuloa ja seuraamista, vähän istuen / seisoen / maaten odottamista, peruuttamista... Mutta kaikkea tehdään siis hyvin vähän, oikeastaan sen perusteella mikä siinä hetkessä näyttää siltä että onnistuu parhaiten. Eniten opetan juuri nyt ohjattavuutta, luopumista, keskittymistä, odottamista. Ja sitä palkitaan näiden "liikkeiden" teon yhteydessä. Etenkin paikallaan oleminen kaikissa asennoissa oli parantunut merkittävästi. Samoin tietyn tyyppinen fokus, sekä ymmärrys ohjauksen merkityksestä. Aika nopeasti täytyy alkaa oikeasti opettamaan liikkeitä jotta pääsen kädestä eroon, fiksaa nopeasti. Mutta siis aika nopeasti saattaa tarkoittaa ensi syksyä, riippuu jaksaako tässä edes viittä kertaa treenata ennen sitä ;)

Sitten Pixie uudestaan.
Aloitettiin paikallaololla, ei ollut piiloa niin otin pidemmän matkan, futiskentän päästä päähän. Hyvin makasi, myös kun menin taakse, ja tulin sivulle.
Sitten liikkeestä seisominen, tai siinä seisomassa pysyminen. Kaivelin naftaliinista joskus viime keväänä opetetun namihäiriön. Se toimii todella hyvin tässä liikkeessä, vedän tai ohjaan siis koiraa liikkumaan namilla, jos tassu liikahtaa lähtee nami heti pois ja aloitetaan alusta. Tässä oikeasti työskentelee ja varoo liikuttamasta jalkoja vaikka taivuttisin miten kaarelle kaulaa ja päätä. Pixiellä tämä toimii paremmin kuin narusta "nyppiminen", koska ei voi ymmärtää että yleensä ku nykäsen niin parempi on liikkua, ja tässä ei sitten saakaan. Mutta siis onnistui oikein hyvin. Vielä namin heittelystoppeja kävellessä.
Ja taas vähän leikityskaukoja sekä pallolla että namilla, nyt enemmän matkaa kuin ekalla treenillä. Hyvin meni.

Kiva fiilis, molemmat oli tosi hyvin kuulolla ja yritti tehdä parhaansa. Pixien juoksusta on jo melkeen viikko, joten eiköhän se ala olemaan pikkuhiljaa oma itsensä. Ja torstainen saattoi olla myös vaan huono päivä. Täytyy myös muistaa rytmittää treenejä oikein, jotta tulee riittävän sekalaisesti tehtyä pikkujuttuja ja kokonaisuuksia. Meillä kun tavoitteet on aika matalalla, niin en edes aio treenata sitä kuten ehkä treenaisin jos haluaisin päästä pidemmälle.

Ja ulkona sataa VETTÄ! Ihanaa! Saa laittaa sadekamat päälle ja lähteä metsään kävelemään, joka kevään eka kunnon sade on se mikä tekee mulle sen kevään <3

Jälleen samaisella kirkon kentällä (sula, kuiva hiekka = pois en vaihda)

Ensin Pixie, kisamaisesti liikkeestä seiso alokasluokan malliin, suora luoksetulo, nouto ja seuruu. Kaikki liikkeet teki, mutta tein sen virheen että virittäessä annoin pari superherkkunamia. En ole käyttänyt nameja vähään aikaan, joten en tietenkään muistanut että Pixielle voi nakella palloa niin paljon ku sielu sietää, mutta hyvä ruoka aiheuttaa jumin... HUOH!! Seisomisessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta luoksetulo... Epävarma kun kutsun "sivu" käskyllä, joten lähti siksi hitaasti, eikä se vauhti ainakaan nopeutunut kun fiksasi silmänsä mun taskuun. Se on uskomaton näky, koira tuijottaa taskua ja etenee maaaaailman piiiiiiitkä piiiiimäisintä laukkaa.. Onneks tokossa ei voi aika loppua kesken. No nouto seuraavaksi.. Se oli ihan mallikas, kunnes palauttaessa taas se tasku. Nyt hitaan vauhdin lisäksi järjetön kaarros mun taakse ja sieltä hiiiiiiiipien sivulle. Joo... Seuraaminen oli ihan hyvä, ei mikään maailman paras vire, mutta ihmekö tuo tämän setin jälkeen.
Tein vielä seisomassa pysymisiä vaikka kierrän, tönin, "vedän" kädellä mukaan yms.. Hyvin meni. Lisäksi pysähtymisiä namilla (näissähän ei siis jumi, koska mä liikun)

Väliin Bryn. Tänään vain ruoalla, ja olikin paljon tolkullisempi meno. Ensin vähän perusasentoja, namitusta jne.. Sitten oikeastaan vaan kokeiltiin kaikkea, annoin Brynin tarjota eri juttuja. Näistä mainittava peruuttaminen, tuli eräs Joe-jälkeläinen mieleen kun tuo tepasteli pitkin kenttää takaperin ;) Vähän jäävien kaikkia asentoja, paikalla istumista ja seisomista. Mitään käskyjä ei siis ole, teen vaan erilaisia juttuja koska haluan nähdä ja oppia tuntemaan tuota. Loppuun vielä muutaman kerran alustaa, se on hauskaa!

Uudelleen Pixie. Oikeaan ja vasempaan käännöstä ensin namilla, sitten pallolla. Hyvin. Yksi luoksetulon loppuosa seisomasta, hieno. Lopuksi muutama istu-maahan-istu lyhyeltä matkalta ja namilla, nämäkin just niinkun osaa. Eli mitään ei koko treenissä onnistunut, mutta jotenkin vetämätön fiilis jäi. Pixie on kyllä juoksun jäljiltä edelleen aivan maissa, kävelee suurinpiirtein perässä lenkillä. Treenissä ei ole yleensä näkynyt, mutta ehkä tänään oli Pixiellä vähän paska päivä. Joten nyt otetaan pari treeniä pientä, helppoa ja kivaa. Hyvä muutenkin välillä, koska tullut tehtyä taas enemmän kokonaisuuksia.

Kirkon kentällä

Ensin Pixien kanssa:
"lämmittelynä" vähän seuraamaan lähtöjä lennosta, sivulletuloja pelkästä vihjeestä ja niin pois päin. Vähän kuin kisoissa oli pointti.
Sitten "kehämäisesti", eli siirtyminen kehään, ja liikkeen välit kuten kokeessa:
liikkeestä maahanmeno: ihan normi, vähän nopeamminkin olisi voinut pudota
nouto: hyvä, mennen tullen sama vauhti ja siisti palautus
kaukot: otin noin voittajan matkan, ja päätin vähän yllättää käskemällä i-m-i vaihtojen jälkeen seisomaan. Kuten arvasin hämmenty, ja tuli pari askelta eteen. Laitoin peruuttamaan ja siitä uudestaan maahan-istu-seiso, nyt onnistui. Vielä joku istu-maahan, ja ihan normaali sivulle palaaminen ja perusasento.
luoksetulo: hyvä vauhti, aika hyvä stoppi. Ehdottomasti riittävä, mutta tiedän että osaa pysähtyä paremminkin. Näitä on treenattu vasta niin vähän talven jäljiltä,ettei mikään ylläri. Hyvä sivulletulo.
Seuraaminen: nyt oli hyvä. Hienoa huomata että vire on paljon parempi muutaman palkattoman liikkeen jälkeen, toki kisoissa ei auta kun seuruu on varmaan ekana. Mutta ainakin palkattomuus luo oikeaa virettä, nousee vähän mutta ei keitä. Tästä tuli sitten palkka, oli niin hyvä!
Hinkkasin vielä kaukoja vähän, palkka istumaan noususta, sekä sivulle palattua maahan.

Väliin Bryn: palaamme alkuperäiseen suunnitelmaan treenata vain namilla. Pari kertaa ollaan nyt leikitty, mutta ei tule mitään, on niin kivaa leikkiä ja juosta ja muutenkin vaan urpoilla :) Etenkään kun en ole vieläkään opettanut kunnolla leikkimään, niin eihän siitä oikeen mitään tule. Ruoan kanssa kuitenkin keskittyy heti, ja tällä hetkellä se todennäköisesti on palkitsevampaakin. Tehtiin kuitenkin vähän istuen keskittymistä, ruudun alustaa, sivulla istumisia, ja ihan vaan yleistä huomion kiinnittämistä muhun. Eipä niissä mitään merkittävää ole, kun ei olla vielä oikeastaan mitään harjoiteltukaan :)

Pixielle toinen varvi: noudon palautuksia, onnistuu todella hyvin kun jätän kapula suussa, ja nouto-käskyn jälkeen, kun on liikkunut muutaman metrin hyvällä vauhdilla, juoksen pätkän karkuun ja pysähdyn ennen kuin on ehtinyt mun luo. Tulee täysiä ja joutuu tsemppaamaan sivulle koska pysähdyn niin että melkeen törmää. Mutta siis hyviä!
Luoksetulon pysäytys niin että pallo kun oli pysähtynyt. Oli ihan ok, täytyy taas heitellä palloa vähän aikaa. Ja tänäänkin käskynä siis pelkkä käsimerkki, menen sillä nyt avoimeen ja katon sitten uudestaan mitä käskyä käytän.
Seuraamista. Tänään vasemallekäännökset hyvät, myös täyskäännös ja paikallaan. Oikeaan käännös huonompi, etenkin normaalina. Täyskäännös ja paikallaan parempi. Juoksu ok, hidas hyvä, normaalissa välillä keuli. Lopussa pitkä suora, täyskäännös ja pitkä suora, todella onnistunut pätkä! Tästä palkka ja lopetus erinomaiseen mieleen!

Treenejä

Lauantaina Käpylän kirkon kentällä, se oli aurattu joten oli jo ihanan sula ja kuiva.
Alkuun kisamaisesti putkeen pari liikettä, nyt en kyllä muista mitä. Ainakin seuruu, suora luoksetulo ja lopussa kaukojen istu ja siitä palkka. Saattoi olla muutakin. Ihan en edes muista miten meni (ei tainnut olla ihan ajatus mukana), luoksetulossa ainakin siisti sivulletulo, seuraaminen kohtalaisen hyvää, kaukoissa nousi (matka noin 10 metriä) vaikkakin vähän hidas.
Tämän jälkeen hinkkailin vähän kaukoja, noutoa ja seuruuta, näissä ei mitään merkittävää, meni ihan hyvin. Loppuun ruutu, joka ei ihan onnistunut... Meni kyllä, mutta taas vähän piruettia. Täytyy jossain vaiheessa ehkä alkaa oikeasti treenaamaan tuota.

Sunnuntaina päästiin Lauran vuorolla agimestaan treenaamaan, kiitos Laura! Ensin otin vain Brynin, tehtiin ruudun alustaa ihan oikeassa ruudussa ja vähän pidemmällä matkallakin. Lisäksi pari kertaa siivekkeiden kiertoa ja yks luoksetulo. Lisäksi leikittiin ja palkkailin mun luo tulemisesta / pysymisestä, koska Laura treenas samaan aikaan Nepan kanssa. Leikki oli taas paljon parempaa, toi palloa ja taisteli siitä. Pysyi myös hyvin mukana, mitä nyt pari kertaa yritti karata Nepan luo. Mutta kuulolla kuitenkin. Vähän liian pitkään tein, koska nenä alkoi viemään.
Sitten Pixie, tehtiin seuruu, luoksetulon stoppia, noutoa ja hyppyä. Kaikissa palkkaa koska uusi paikka ja häiriö. Seuruu oli hitaassa hyvää, normaalissa ja juoksussa hyvää suorilla, mutta muutamassa käännöksessä taas tipautti kontaktia. Noudon tein kahdessa osassa, ensin heitto, nosto ja siitä kehu ja pallo. Oli hyvä, istui hienosti, pyysi luvan lähteä, nosti siististi ja täysiä takaisin. Sen jälkeen kapula suussa jätin istumaan ja siitä sivulle. Tämäkin tosi hyvä, tuli hyvällä vauhdilla ja siisti sivulletulo. Sitten luoksetulon stoppia, ensin heitin samalla ku käskin, toisella kertaa vain käsimerkki. Pysähtyi hyvin, siitä pallo. Loppuun vielä hyppyä. Ekalla istui vasta tokasta käskystä, mutta palkkasin kuitenkin (oli ehkä kolmas kerta kun teki istumisen hypyssä). Tokalla kertaa istuikin sitten heti. Vielä loppuosa, hyppäsi hyvin ja annoin heti sivukäskyn uudestaan, koska taisi olla eka kerta kun tehtiin tuo.

Kaiken kaikkiaan tänään oikeen hyvä treeni, eilen jotenkin mitään sanomaton. Tai tuntu että juoksin vaan liikeet, mulla oli ehkä vähän kiire mikä on poikkeuksetta väärä mielentila treenata.

Matkailu avartaa

Pääsiäisenä käytiin Ruotsinmaalla aloittelemassa paimennuskautta, sielläkin oli kyllä vielä lunta, mutta paljon keväisempää kuin täällä. Siitä todisteena näytän taas katupojalta, sen verran tuli väriä kasvoihin.
Ihanaa oli päästä paimentamaan ja muutenkin olemaan ulkona, ihmiset oli kaikki ihanan ystävällisiä ja auttavaisia, sekä olosuhteet pääsääntöisesti upeita. Ensimmäisenä kahtena päivänä meillä ei pitänyt olla varsinaista ohjelmaa, mutta silti päivät vaan humpsahti ohi. Kahdessa päivässä paimennettiin neljässä eri paikassa, tavattiin Pixien sisko ja ainakin minä imin itseeni neuvoja ja ideoita kuin pesusieni. Ingelan luona myös Bryn pääsi lampaille, Ingela ystävällisesti auttoi sen kanssa. Liinassa tehtiin pienessä aitauksessa, käveltiin vaan lampaiden perässä ja kulmissa annettiin vähän painaa ja ottaa kontaktia (ei kuitenkaan fyysistä ;) Pikkumies näytti oikein kivalta sikäli kun mä mitään mistään tajuan, ennen kaikkea olin hirveän iloinen siitä että vaikuttaa todella "treenattavalta". On tarpeeksi kiinnostunut, mutta ei silti vielä ihan kaheli. Selvästi luontevampi kuin Pixie, esimerkiksi pysähtyi itsekseen kun lampaat oli painettu nurkkaan. Kovasti haluaa mennä päihin ja pysäyttää, joten perässä kävellessä pitää liinalla koko ajan himmata. Mikä nyt on aika ymmärrettävää, tuo oli toinen kerta lampailla. Mun pitää muistaa päästää se tarpeeksi lähelle lampaita ja kannustaa sitä painamaan niitä vähän nurkkaan, jotta saa tunteen hallinnasta ja oikean kontaktin lampaisiin. Mun ehdoton perisynti kun on että estän koiraa työskentelemästä.

Mistä päästäänkin matkan kahteen viimeiseen päivään. Osallistuttiin hurttien kasvattajatädin klinikalle, siellä heti ekan passin alussa tulikin mulle sitten vähän sanomista. Juurikin tuo sama, mä olen kontrollifriikki joka estän koiraani työskentelemästä, ja lisäksi olen liian lepsu koska Pixie ei mene maahan. Osittain itse sanoisin maahanmenon vaikeuden johtuvan juurikin siitä että olen maahankäskyllä estänyt koiraa, sen sijaan että pysäyttäisin vaan kun sitä tarvitaan. Noh, virheistä oppii ja kahden päivän jälkeen koira olikin jo ihan eri näköinen. Pysähtyi ja meni lampaiden perässä, tasapainotti poispäin ja flänkkäsi rennosti. Toki työtä pitää tehdä vielä erinäisiä tunteja ennen kuin homma on lähelläkään hanskassa meistä kummallakaan, mutta nyt on ainakin selkeät askelmerkit päässä miten edetä.

Angie kokeili lyhyesti myös Bryniä, neuvoi että sen kanssa ei kannata tehdä alkuun muuta kuin antaa kävellä perässä. Veljellä on kuulemma todella luonnollinen out-cast ja haku, ja samaa näytti Bryn. Joten ei tarvetta vahvistaa jo vahvaa. Sanoi myös tykkäävänsä kakarasta, ja oli sitä mieltä että "he will work". Innolla odotan kesää, että pääsee näkemään mihin suuntaan tuo lähtee kehittymään.

Koko matkan ajan päässä vaan surisi, niin paljon uusia ajatuksia sekä vahvistuksia vanhoille. Oli hienoa nähdä erilaisia koiria, lampaita ja ohjaustyylejä. Kaikesta oppi jotain, ja tuntuu että ehkä jopa opin jotain mitä voin hyödyntää jos vastaan tulee ongelmia.


Tiistaina mentiin heti Maaren käsittelyyn, tuli kyllä tarpeeseen reissun jälkeen. Bryn oli vinossa, minkä jo tiesinkin, mutta Maare sai sen hyvin suorenemaan. Kehui rakennetta ja hermostoa, ehkä siitä tulee ihan asiallinen pikku-koira. Kovin isohan tuo ei vieläkään ole, Pixien kokoluokkaa. Pixiellä ei ollut mitään erityistä vaivaa, mutta lantionalueen lihakset vähän turhan heikot. Tätä olen itse siis epäillyt, kun rasituksen jälkeen selvästi reidet ovat kovilla. Eli ei käytä tasapainoisesti lihaksia. Maare neuvoi vaan kasvattamaan kestävyyttä, ei pitänyt tuota minään vikana, ainoastaan liian yksipuolisen liikunnan tuloksena. Näin käy kun on laiska ja lenkittää koiransa aina metsässä irti. Nyt Pixie joutuu osan metsälenkistä kävelemään vetovaljaissa, jotta saadaan lantion lihakset hommiin.

Pixie myös aloitti reissussa juoksun (luonnollisesti). Tärpit on nyt päällä, ja toivottavasti kohta koko roska ohi. Bryn tietää mitä asialle pitäisi tehdä, joten ensi syksyn juoksun toinen on hoidossa ja talvella Pixie sitten leikataan.

Mitäpä muuta, kevättä ja lampaita odotellessa!

Niin joo, ilmosin Pixien tokokisoihin 4.5. Katotaan kuin käy, neljä viikkoa aikaa treenata. Varusteet on tärkeimmät, joten kävin pari viikkoa sitten hamstraamassa palloja :D

Haltialassa

Vain Pixien kanssa.
Alkuun zeta ilman istumista, mukaan otot perusasennon kautta. Seisominen oli huojuva, takajalka liikahti kun menin taakse. Siitä ilman palkkaa siirtyminen luoksetuloon, suoraan sivulle. Tuli hyvällä vauhdilla, mutta törmäsi kyllä aika railakkaasti. Ilman palkkaa siirtyminen kaukoihin, matka noin 12 metriä, nosto istumaan ja pallo. Työskenteli hyvin kaikki liikkeet kauneusvirheistä huolimatta.

Tässä välissä hinkkasin sitten vähän seisomista, sekä pysäytyksiä että pysymisiä namin kanssa. Ei ongelmia, täytyy vaan treenata lisää tuota pysymistä myös kokonaisuudessa ja ilman että autan toistamalla käskyä.
Sitten seuruuta, ruutu toimi häiriönä. Suoraan ruutua kohti seurasi hienosti, käännöksessä vähän kontakti tipahti. Huomautin siitä ja otetiin useampi käännös ruudun vieressä, nyt hienosti! Pallo tästä hyvästä.
Myös vähän sivulletuloja ja hetsiä, sekä liikkeellelähtöjä.

Nouto, tämä oli aika kamalaa. Lähinnä siksi että mulla ei ollut pää yhtään mukana, en oikeen tiennyt mitä ollaan tekemässä. Mutta summa summarum, pitää hinkata vielä nostoja sekä vahvistaa sivulletuloa kapulan kanssa. Saatiin kuitenkin treeni nousujohteiseksi, lopetettiin oikeen mallikkaaseen palautukseen.
Viimeiseksi vielä ruutu, tämäkin meni sitten ihan humpati humpati. Katsoi hyvin ruutua ja lähti, mutta pari metriä ennen pysähtyi. Meni siitä itsenäisesti ruutuun, mutta ei keskittynyt yhtään... Otin uudestaan, koska hönötti vaan pitkin ruutua. Nyt menin itse vähän lähemmäksi, ja onnistui hienosti. Täytyy vielä vaan pitää helppona, tätä on tehty niin vähän.

Tänään vielä hallille, ja sitten vajaan parin viikon tokotauko. Keskiviikkona lähdetään Ruotsiin lammastelemaan, ja ensi tiistaina on Maare. Hyvin jää sitten vielä kolme viikkoa aikaa treenata jos pääsen mukaan Inkoon kisoihin.. Katotaan mitä tulee, vai tuleeko mitään. Mutta pakko mennä nyt toukokuussa kisoihin, muuten jää ens kevääseen.. 

Bryn 7kk, vähän lääkärissä käyntiä ja sen sellasta...

Eilen lauantaina oltiin pari tuntia Nuuksiossa Joskin & co kanssa lenkillä. Bryn tietenkin juoksi ja temmelsi, ja siinä sitten kahmi reilusti lunta kun tuli jano. Kotona otin koirat autosta ja Bryn loikkas samantien penkkaan pissalle, loputtomalle sellaiselle. Sitä vaan tuli ja tuli ja tuli, ja lopuksi se olikin  sitten ihan helottavan punasta. Päästiin sisään niin samantien meni paperille ja taas tuli ihan veristä pissaa. No eipä muuta ku takki takas päälle ja Mevetiin. Onneks ei ollut paljon jonoa, aika nopeasti päästiin lääkäriin ja kotiin. Pissatulehdus todennäköisesti, antibioottikuurilla pitäisi parantua. Eikä mulla mitään syytä ole epäillä toisin, koska Bryn on yleiskunnoltaan ihan terve. Säikäytti kyllä se niin reilu määrä verta pissassa, ja kun uroksilla harvemmin tuota vaivaa kuitenkaan esiintyy. Luulen että oli syönyt niin paljon lunta ja ei oikeen ehtinyt pissata kunnolla metsässä, joten täytti rakkonsa ja tietenkin jos rakko on täynnä niin sitä veristä pissaakin on tavallaan enemmän. Ja pohjallehan se valuu, mun (rajallisen) kemian tietämyksen mukaan verisolut painaa enemmän, joten tulee siellä pitkän pissan lopussa sitten selkeesti veren värisenä. Ehkä, mahdollisesti, tai jotain sinnepäin...

Punnasin lääkärissä, 16,5 kiloa, ja sen johdosta sitten mittasin tänään, noin 51-52 cm. Ja Pixiellä sama korkeus. Ikää Brynillä tänään tasan 7 kk

Perjantaina treenattiin vähän lenkin päätteeksi Paloheinässä.
Bryn ensin, vain alustaa ja seuraamista namittamalla. Lisäksi leikittiin vähän, koska löysin Pixien lempparipalloja vihdoin tarjoustalosta ja ostin niitä samantien kolme. Myös Bryn on ihastunut näihin palloihin, ja niillä ulkona leikkiminenkin oli aika hauskaa. Mitään taisteluleikkejä tuon kanssa ei vielä voi tehdä ulkona, vetää kyllä ehkä vastaan mutta heti kun päästän irti unohtaa lelun ja hyökkää mielistelemään.

Pixie teki seuraamista ja kaukoja.
Seuraaminen oli nyt hyvä, useampi vasempaan käännös moiteetta, hyviä liikkeelle lähtöjä ja kiva vire. Tein myös sivulletuloja ja lyhyitä kontaktipätkiä perusasennossa. Kaikki oikeastaan ilman huomauttamista, mutta ei toisaalta ollut mitään häiriötäkään.
Seuraavaksi kaukot, ja näistä mä niin tykkään! Mun uusi lempiliike Pixien kanssa ehdottomasti :)
Ensin maasta istumaan noin 12 metrin matkalta ja palkka. Oli taas aavistuksen nahkea nousu, ei vielä osaa ihan noin kaukaa nousta yhtä täpäkästi kuin lähempää. Tein tältä matkalta pari istumaan nousua, ja pari i-m-i vaihtoa. Kaikki onnistui tuota aavistuksen omaista nahkeutta lukuunottamatta.
Sitten noin 6 metrin matkalta maasta istumaan ja siitä seisomaan, perfetto!! Täpäkästi istumaan, ja siitä hallitusti seisomaan. Mä voisin treenata vain kaukoja, oliskohan sellasia kauko-luokkia kisoissa :)

Hallilla

EKK:n vuorolla Veikkolassa.
Pixien kanssa paikallamakuu, olin osittain piilossa. Jättö vinottain. Makasi oikein hienosti asennossa koko ajan, sivullepalaamisessa mä sähläsin joten pomppas pystyyn ku luuli että käskin. Pieniä työtapaturmia, ei olla tehty paikallaoloa ainakaan neljään kuukauteen.

Heidi käskytti seuruun, oli aika huono.. Ei kestä häiriötä seuruussa, joten kun muut koirat oli niin lähellä niin meni pasmat ihan sekasin. Loppuosan tein pallo kainalossa, siinä teki oikeen kivasti. Tein myös myöhemmin yksinäni lisää kontaktia ja seuruuta, palkkailin ja kehuin kun piti hyvän vireen ja kontaktin. Täytyy treenata häiriötä ja ehkä laittaa aavistus lisää kaasua niin kestää paremmin.
Heidi käskytti myös kaukot, avoimen luokan malliin. Nämä oli hyvät, olin tosi tyytyväinen. Säpäkkä ja silti sievä. Myös seisomaan nousu erikseen oli hyvä.

Itekseni tein yhden hypyn, palkka esteen ylityksestä, ei ongelmaa. Luoksetulon stoppi tuplakäskyllä, lähti tulemaan huonosti, ei ollut ehkä ihan varma kutsuinko. Mutta kiihdytti vauhtia ja pysähtyi hyvin. Eipä kai muuta, sitä seurailua pyörittelin siinä enemmänkin. Hyvin meni, puutetta vain yhdessä liikkeessä on mun mielestä aika hyvin, jos porukassa on treenattu viimeeksi marraskuussa.

Bryn sai tehdä vähän alustaa, jotain kontaktin/aktiivisuuden vahvistamista ja yhden pentuluoksetulon. Eipä niissä mitään, kakara kun rakastaa elämää niin kaikki on siistiä :) Ja hienosti oli hallin seinässä kiinni kun treenasin Pixien kanssa, ja muutenkin ihan kuin vanha tekijä vaikka ei koskaan ole missään ollutkaan. 

Treenejä

Kumpulassa:
Pixien kanssa kahdestaan laatuaikaa:
Alkuun pari noutoa, jättö kapula suussa, siitä palautus sivulle asti noin 8-10 metrin matkalla. Molemmat erinomaisia, hyvällä laukalla takaisin ja siististi suoraan perusasentoon. Hyvä!
Sitten seuruuta palkalla, tämä hyvä. Vauhti vielä vähän hidas, mutta keskittyi ja työskenteli hyvin. Jonkinlainen zeta-muunnelma seiso-maahan, molemmat perusasentoon kun palasin sivulle, ok. Palkatta tästä ruutu lyhyemmältä matkalta ja alustalla, suoraan ruutuun hyvällä vauhdilla. Palkka ruutuun. Sitten muistaakseni taas vähän seuruuta, useampia pätkiä ilman palkkaa, hetsailin välissä. Sain hyvälle vireelle, alkuun ei työskennellyt, mutta vähän härkkimällä alkoi keskittymään. Pitää ehdottomasti vaatia että aina työskentelee kunnolla, vaikka kuvittelee että ollaan tekemässä jotain muuta. Kaukot tein myös jossain välissä, oikein hyvät.
Loppuun vielä ruutu ilman alustaa, suoraan oikealle paikalle.
Noutoon olen erityisen tyytyväinen, sekä palautusvauhti, sivulletulo että ylipäänsä asenne juuri sitä mitä haluan!

Paloheinässä:
Aloitus zetalla, lähti seuraamiseen aivan humputi-humputi, joten ekassa asennossa siirtyi kun käännyin. Käskin pois ja vähän kiittelin (eli en), ja yritettiin uudestaan. Nyt oikein mallikas, seisomisesta suoraan seuraamaan, maasta namiavulla, ja istumaan namilla. Pelkät kehut. --> Luoksetulo suorana sivulle, tuli hyvällä vauhdilla mutta ihan räävitön sivulletulo. Kehut ja seuraaminen. Nyt oli oikeen mallikas suoritus, kiihdytin koko ajan tahtia niin että lopussa jo pitkä suora normaalivauhdilla. Välissä myös juoksua (suora), ja yksi liikkeellelähtö vasempaan ilman apua. Käännöksissä autan yleensä tällä hetkellä vähän kädellä, koska haluan tehdä pitkiä ilman palkkaa, mutta en kestä jos se kontakti putoaa. Tästäkin herui vain kehuja ja vähän leikkiä mun kanssa, ja sitten kaukot. Jätin noin 10 askeleen matkan, istuminen ja palkka. Nousi hyvin vaikka ehkä aavistuksen tahmeammin kuin yleensä, mutta matka oli reilu ja alla useampi liike ilman palkkaa. Tyytyväinen!
Sitten tehtiin jee-jee liikkeitä hirveellä sykkeellä koska olikin yllättävän kylmä. Ensin voittajan ruutu täydellä matkalla ja alustalla, vähän yritti painaa merkille mutta korjasi alustalle, tästä pallo. Sitten nouto, jätin istumaan kapula suussa, matka noin 10 metriä. Hyvällä vauhdilla tuli, palautus karvan verran vino mutta palkkasin koska kääntyi sivulle todella keskittyen ja kapula ei suussa värähtänytkään. Tällä hetkellä siinä oli paljon hienompia juttuja Pixien tekemänä kuin pieni vinous on paha.
Sitten ei muuta taidettukaan tehdä, palelsi niin hiivatisti.
Myös Bryn sai vähän humputella, tehtiin ensin alustaa, sitten vähän seuraamista ja jotain aktiivisuutta mua kohti, sitten taas alustaa. Alustan on hiffannut tosi nopeasti, ja se on kivaa (tietty). Seuraaminen on pelkkää namittamista, ja reilusti kääntöä vasempaan jotta saadaan takapää mukaan. Mutta hauskaa vähän puuhailla sen kanssa, nyt kun on joku ihme innostus taas iskenyt.. Kohta se laantuu, tulee kesä ja silleen.

Vähän tokoakin (mutta vain vähän)

Molempien kanssa on treenailtu aavistuksen verran tokoa. Pixien kanssa ihan niitä samoja edelleen, mihinpä ne siitä muuttuisi. Kaukot alkaa olemaan aika kivat, pari vaihtoa vaatii vielä hinkkausta, mutta muuten menee hyvin. Niiden osalta pitäisi vaan alkaa treenaamaan liikkurin kanssa jos meinaa joskus kisata, mutta katellaan jaksanko raahata itteäni ihmisten ilmoille... Seuraamisessa keskitytään eniten nyt vasempaan käännökseen, on parantunut. Siinä ongelmana ollut siis kontaktin pudottaminen käännöksessä, jotain mikä saa mulla niskakarvat pystyyn samantien. Palkattomuuksia tehty, luoksetulon stoppeja ja kutsuja eri asennoista, vähän jääviä, noudon palautusta, ruutua... Mitä näitä nyt on. Eipä niissä mitään kummallista ole, treenimäärät on niin pieniä että virheitä ei sinänsä pääse syntymään, ja mun treenit on myös yleensä h_y_v_i_n helppoja. Lähinnä siksi että tykkään onnistua :)

Bryn on alkanut myös aavistuksen treenaamaan sisällä, ei mitään liikkeitä mutta keskittymistä, ohjaamista, vähän kaukoja, sivulletuloja ja ruudun alustaa. Jotenkin mulla vaan on sellanen olo että se ei tule tokossa kisaamaan, mutta katellaan nyt, mieli voi vielä muuttua.

Brynin hampaita on myös pesty ahkeraan, jotain mitä en luullut ikinä tekeväni. Lekurissa pureman jälkeen huomattiin ientulehdus, kuulemma joku pennuilla selittämättömästä syystä tuleva ongelma joka kyllä paranee näennäisesti itsestään, mutta voi jättää hampaan juureen ikävän yllärin. Nyt siis yritetään ennaltaehkäistä ennenaikaista hampaiden tipahtamista. Kotona oleminen sujuu Bryniltä jo hienosti, ei siinä ongelmaa oikeastaan ollutkaan sen yhden päivän jälkeen. Harjoiteltiin vaan vähän huolellisemmin, niin johan alkoi toimimaan.

Reilun parin viikon päästä pitäisi suunnata Ruotsiin paimentamaan, ihan hirveesti kyllä toivoisin että säät olisi hiukka lempeämmät. Ei siinä, paimentaminen on kivaa, mutta kyllä sitä iloa hälventää metri lunta ja tuuli joka jäädyttää nenän päähän.. Toivotaan että tulisi pikakevät, koska tämän hetken ennusteet ei ainakaan näytä toivoa paremmasta.

                                         Pixien kyttääminen lenkillä sujuu jo ihan luonnostaan, oi onnea...