Siltä ainakin nyt tuntuu. Ehkä kohta herään tästä ihmeellisestä unesta, jossa tapahtuu asioita joista luulin vaan haaveilevani. Mutta siihen asti, otetaan kaikki irti!
Lampola edistyi huimin askelin viikonloppuna, lähes kaikki "vaikeat" hommat on tehtynä. Toki on vielä valtavasti lautaa nakuteltavaksi, rännejä kiinnitettäväksi, pohjaa tehtäväksi ja niin pois päin, mutta se on vaan raakaa työtä, siitä selviää aina. Lampolan talviasukit on kaikki kasattu nyt Murtoon, ja pitkälti on saatu selväksi myös kuka vielä lähtee. Ihan neljäätoista lammasta ei viitsi pitää talven yli syömässä, mutta määrä tuntuisi asettuvan kahdeksan yhdeksän kieppeille. Tilakin riittää hienosti, koska käytännön syistä tuli vähän laajennettua alkuperäistä suunnitelmaa. Ruokinta rupeaa hahmottumaan, siis heinähäkit ja muut tarvittavat kamppeet. Vaikka ihan suoraan suurpaalista ei voi lampaita ruokkia, korkeus ei riitä nostamaan paalia häkkiin koneellisesti, niin laitetaan silti ulkokatokseen iso pyöreä heinähäkki ja se täyteen. Löysin aika hienoja vanhoja piirrustuksia tuollaisesta häkistä, ajalta jolloin heinä oli vielä irtoa ja talikoitiin suoraan siilosta. Katotaan jos jonkun sellasen saisi nikkaroitua. Lisäksi sisätilaan on suunnitteilla iso heinähäkki, jossa haettu vaikutteita myös hevosten heinäkaapista. Samaan rakennelmaan myös laari joka kerää osan putoavasta irtoheinästä, ja toimii tarvittaessa väkirehuastiana. Näin voivat rouvat sitten itse valita jäävätkö kotiin päivälliselle vai lähtevätkö ulos syömään.
Viikonloppuna syvensin tätä harrastusta myös muilla tavoilla. Vuokraan ensi vuodesta lähtien noin kahdeksan hehtaaria Murron maista. Jaa miksi? No koska haluan. Alustavan jaon mukaan noin pari hehtaaria peltolaidunta lampaille, kolmisen hehtaaria luonnonlaidunta jaettavaksi lampaiden ja ponien kesken, loppu sitten peltolaidunta jota hevoset hyödyntävät. Loput maista vuokrataan ammattimaanviljelijälle, joten tulevina vuosina rupeaa pellot puskemaan myös vehnää ja ruista. Treenipelto pienenee tämän johdosta, harmi tietenkin, mutta kyllähän järjellä ajateltuna viisi hehtaaria hyvää tasaista maata pitää olla vähän tuottavammassa käytössä. Ensi kesänä on treenaamiseen tuo lampaiden pari hehtaaria, läntti on aavistuksen pitkä ja kapea, mutta ei mitenkään onneton. Helpompaa on se, että peltolaitumeen voidaan yhdistää luonnonlaidun kunhan se on ensin kerran syöty, jolloin lampailla on samalla laitumella sekä nurmea että reilusti suojaa. Nyt saadaan myös rakennettua pienempi treeniaitaus, koska laitumen päässä on kuin tähän tehty pienen pieni lohko.
Suunnitelmissa on vaikka mitä tuleviksi vuosiksi, jännää ja hauskaa! Ja aivan mahtavaa on se, että ensi kesäksi voin ottaa niitä kauan kaipaamiani kanoja! Oikeen hienoja maatiaiskanoja ja kukko kuopsuttelemaan, lampaita puronvarressa, hevosia laitumella, tallikissa jaloissa. Sydän älä pakahdu! Koirat on rakkaita, paimennus on hauskaa. Mutta kotieläinten pito, aidan rakentaminen, heinien hankkiminen, paskan lappaaminen; siellä on se ydin joka vetää, on aina vetänyt. Etenkin kun sen voi tehdä näin harrastuspohjalta että jää aikaa vielä ansaita rahaakin.
Treenien merkeissä palaillaan myöhemmin, nyt ei oikein ole ajatukset taipuneet muuhun kuin fiilistelyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti