... ja vielä vähän päällekin.
Pixien juoksu oli ja meni, onneksi meni. Se on niin käsittämättömän sekaisin aina juoksussa, ei siis muuten paitsi ne miehet... Voi hyvä ihme miten pieni hapan prinsessa voi muuttua flirttailevaksi katunaiseksi kaksi kertaa vuodessa. Bryn vietti muutaman yön hoidossa, aika tarkalleen kaksi viikkoa olivat joko tiukasti erillään tai tarkasti mun silmien alla. Onneksi Pixien tärpit on kuitenkin aika nopeat, kuten koko juoksu, joten mitään ylitsepääsemättömiä voimisteluliikkeitä ei joudu tekemään. Nyt ollaan jo palauduttu lähes normaaliin, tosin Pixie tuntuu olevan sitä mieltä että voitais pikkuhiljaa pudistella pölyt narupallosta ja alkaa tekemään vähän tokoa. Niin huomion kipeä neiti nimittäin on, kovasti haluaisi leikkiä mun kanssa koko ajan. Tänään sai lenkillä etsiä metsästä kävyn, voi onnea! Hupsu eläin.
Viikonloppuna käytiin Pixien kanssa kokeilemassa SPKY:n perusrataa, ja omaksi ihmeekseni meni läpi. Ikinä ei ole ollut suunnitelmissa suorittaa, koska Pisku ei kuitenkaan tule sukua jatkamaan koskaan. Menin kuitenkin kun mahdollisuus avautui, ajattelin että kiva kuulla mitä täysin ventovieraat ihmiset ovat koirasta mieltä. Arvostelu oli aika tarkalleen sitä mitä odotinkin, mitään yllätyksiä ei siinä ollut. Haku kuitenkin yllätti positiivisesti, Pixien täysin karmaisevaa hakua on kesän aikana yritetty työstää ja nyt alkoi vähän näkymään. Teki siistin hakukaaren, ehkä vähän niisti lopussa mutta nosti kuitenkin siististi. En käskyttänyt yhtään koska halusin itsekin nähdä miten tekee vapaan haun "vieraissa". Toi aikalailla linjalla lampaat, rauhallisella tahdilla, ehkä lopussa vähän kysyvä "etkö sä nyt käske ollenkaan??". Totesin myös että pitäisi yrittää jaksaa käydä eri paikoissa treenaamassa. Vieras paikka ja vieraat lampaat, lisäksi itse olin kohtalaisen pihalla, nämä yhdessä kyllä selkeästi vaikuttivat Pixieen. No, ens kesänä sitten.
Treenirintamalla ollaan ihan perusasioissa. Pari viimeisintä kertaa molemmilla koirilla flänkkejä, vähän jotain väliin ja taas flänkkejä. Lyhyitä alle kymmenen minuutin passeja, mutta kaksi. Ihanaa on huomata, että näissä kahdessa treenissä olen päässyt molempien koirien pään sisään. Treeni on lyhyt, siinä on rakenne ja se etenee. Seuraavana päivänä molemmat koirat ovat edellistä päivää parempia! Tämä onni on varmasti lyhytaikainen, mutta otan siitä kaiken irti! Ja samalla reseptillä jatketaan.
Pixien juoksu oli ja meni, onneksi meni. Se on niin käsittämättömän sekaisin aina juoksussa, ei siis muuten paitsi ne miehet... Voi hyvä ihme miten pieni hapan prinsessa voi muuttua flirttailevaksi katunaiseksi kaksi kertaa vuodessa. Bryn vietti muutaman yön hoidossa, aika tarkalleen kaksi viikkoa olivat joko tiukasti erillään tai tarkasti mun silmien alla. Onneksi Pixien tärpit on kuitenkin aika nopeat, kuten koko juoksu, joten mitään ylitsepääsemättömiä voimisteluliikkeitä ei joudu tekemään. Nyt ollaan jo palauduttu lähes normaaliin, tosin Pixie tuntuu olevan sitä mieltä että voitais pikkuhiljaa pudistella pölyt narupallosta ja alkaa tekemään vähän tokoa. Niin huomion kipeä neiti nimittäin on, kovasti haluaisi leikkiä mun kanssa koko ajan. Tänään sai lenkillä etsiä metsästä kävyn, voi onnea! Hupsu eläin.
Viikonloppuna käytiin Pixien kanssa kokeilemassa SPKY:n perusrataa, ja omaksi ihmeekseni meni läpi. Ikinä ei ole ollut suunnitelmissa suorittaa, koska Pisku ei kuitenkaan tule sukua jatkamaan koskaan. Menin kuitenkin kun mahdollisuus avautui, ajattelin että kiva kuulla mitä täysin ventovieraat ihmiset ovat koirasta mieltä. Arvostelu oli aika tarkalleen sitä mitä odotinkin, mitään yllätyksiä ei siinä ollut. Haku kuitenkin yllätti positiivisesti, Pixien täysin karmaisevaa hakua on kesän aikana yritetty työstää ja nyt alkoi vähän näkymään. Teki siistin hakukaaren, ehkä vähän niisti lopussa mutta nosti kuitenkin siististi. En käskyttänyt yhtään koska halusin itsekin nähdä miten tekee vapaan haun "vieraissa". Toi aikalailla linjalla lampaat, rauhallisella tahdilla, ehkä lopussa vähän kysyvä "etkö sä nyt käske ollenkaan??". Totesin myös että pitäisi yrittää jaksaa käydä eri paikoissa treenaamassa. Vieras paikka ja vieraat lampaat, lisäksi itse olin kohtalaisen pihalla, nämä yhdessä kyllä selkeästi vaikuttivat Pixieen. No, ens kesänä sitten.
Treenirintamalla ollaan ihan perusasioissa. Pari viimeisintä kertaa molemmilla koirilla flänkkejä, vähän jotain väliin ja taas flänkkejä. Lyhyitä alle kymmenen minuutin passeja, mutta kaksi. Ihanaa on huomata, että näissä kahdessa treenissä olen päässyt molempien koirien pään sisään. Treeni on lyhyt, siinä on rakenne ja se etenee. Seuraavana päivänä molemmat koirat ovat edellistä päivää parempia! Tämä onni on varmasti lyhytaikainen, mutta otan siitä kaiken irti! Ja samalla reseptillä jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti