Harjoittelin jakoja tässä yhtenä päivänä molempien koirien kanssa. Kyllähän mä olen jakoja jo pitkään treenannut (jos voi sanoa pitkään, kun on ekan kerran ollut laitsalta alle 30 kk sitten), mutta en mä ole niistä ikinä mitään tajunnut. Se on aina ollut vähän sellasta pakkopullaa; vaikeaa, kaoottista ja ehkä vähän ahdistavaa. Tuntunut jotenkin tuuripeliltä saada edes jonkinasteista rakoa aikaan, eikä siinä koskaan ole ollut sitä ihailemaani vähäeleisyyttä ja tyyliä. Teoriassa kyllä ollut selvää miten sen pitää mennä, ja mihin pyritään, mutta aina käytännössä kuitenkin ollut jalat liian hitaat, käsi väärässä paikassa, koira liian lähellä ja niin pois päin.
Kunnes nyt. Yhtäkkiä se vaan kulki, kerta toisensa jälkeen. Hups vaan, lampaat menevät kuten haluan, kaikki on hallinnassa, koira sisään ja se oli siinä. Omat jalat kuljettaa juuri siihen mihin haluan, ei tarvitse juosta, en kompastu lampaaseen, enkä edes koiraan. Ja molempien koirien kanssa. Järjetöntä.
Joten siitä otettiin sitten kaikki ilo irti, molempien koirien kanssa kaksi settiä jakoja. Pixie aloitti, sen kanssa jaot ovat kyllä vähän huijausta. Siinä mielessä siis, että annan sen ajella jaettua porukkaa pitkälti ilman käskyjä, se saa vaan pitää niitä ja tasapainottaa. Se on siinä ihan kohtuu hyvä, ja tykkää tehdä itse. Joten ei sen ongelma, käskyjen vastaanottaminen, tuolla parane, mutta ainakin kaikilla on kivaa ja hyvä mieli. Pixie on edelleen karmivan hidas sisääntulossa, lähes tulkoon hölkyttää. Mutta koska en parempaakaan keksi, kokeilen että josko nopeutta tulisi lisää kun tehdään paljon toistoja missä lopputulos on hauska (saa pitää lampaat). Muuten Pixie oli nyt kiva, otti flänkkikäskyt jaon valmistelussa hyvin ja malttoi pitää etäisyytensä kunnes käskin sisään. Ei välittänyt jätetystä laumasta yhtään, mutta otti sen kuitenkin kun käänsin ja lähetin.
Brynin kanssa aikasta samaa, paitsi vähän lisää kulmakerrointa. Treenasin samalla pienen pieniä siirtymisiä flänkillä, Bryn sai aika kivasti juonen päästä kiinni. Jouduin laittamaan kuitenkin vähän painetta, joten sitten sainkin olla tarkkana jaon jälkeen ettei flänkillä heittänyt liikaa ulos. Mutta siitä syntyi ihan pyytämättä tilanteet in-call käskylle, kun laumat oli lähellä toisiaan ja flänkkäsin sopivasti. Pikkuflänkit oli jaossa todella näppärät, ja Bryn otti ne yllättävänkin hyvin. Tykkäsin todella paljon, kun ensin tein pieniä (painetta), ja sitten sen ottaessa sivuaskelta jouduinkin antamaan oikean flänkkikäskyn. Sivuaskeleella oli aika sellanen "yyh"-ilme, mutta heti come byen kajahtaessa lähti rennosti mutta vauhdilla menemään, ja pysäytyksen jälkeen oli täysin lampailla. Pixiellä kun on vähän ikävä tapa ottaa nokkiinsa paineesta, on Bryn vastakohtana ihanan onnellinen. Bryn myös tulee sisään vauhdilla ja ottaa lampaat otteeseen kivasti. Tosin se vauhti jää päälle, pitää pikkusen tuunata alaspäin. Tein myös pari hakua missä ei saanut heti tuoda lampaita mulle, vaan piti nostaa poikittain ja tehdä muutama flänkki ennen tuontia. Nyt kuunteli tosi hyvin, ja nosti myös kivasti.
Lopputulemana ihan järjettömän onnellinen olo. Sellanen, että jalat ei ihan edes hipase maata. Seuraavalla kerralla rysähdetäänkin sitä korkeammalta, mutta siihen asti nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti