Pixien synttärit, ja muita (ei-sitten-millään-tapaa-merkittäviä) tapahtumia

Muutamassa viikossa taas ehditty monenmoista, paitsi päivittää blogia.

Paimennuksen saralla viikonlopputreenit jatkuu, nyt kun alkoi lunta tulemaan niin saa nähdä kuinka kauan. Jäätyminen on se isoin ongelma, ja vaikka itse treenipaikat pysyisikin kunnossa niin saattaa olla tiet ja polut niin jäässä ettei lampaita saa sisältä pellolle ilman helikopteria (no jaa, siis sellaista jossa on oikeasti roottorit, Piskua ei lasketa).

Brynin kanssa on tehty vähän sitä sun tätä. Hakuja, matkaa ollut 100-200 metriä. Yhdessä treenissä oli tosi hyvä, joten annoin sen tehdä muutaman täysin vapaan haun. Noh, seuraavassa treenissä kuulolaite unohtui sitten laittaa päälle.. Se tuntuu jotenkin niin "aukinaiselta" ja hyvin kuulolla olevalta, että väkisin tulee halu antaa sen työskennellä itse. Kun antaa työskennellä itse, se alkaa hetkessä työskennellä itse. Joten täytyy yrittää vastustaa halua, ja pitää poika kuulolla. Bryn joutuu kuitenkin työskentelemään joka kerta kun siirrän sillä lampaat sisään tai ulos, koska näissä tilanteissa en hirveästi käskyttele.

Viime viikonloppuna treenasin vain pikkuaitauksessa, nyt kun sekin saatiin Murrossa käyttöön. Pari kuukautta mennyt vain isolla treenaten, ja sen kyllä huomaa. Ahtaammat tilat, lyhyemmät välimatkat ja "terävämmät" vedot teki Brynistä heti paljon jännittyneemmän ja puskevamman. Lähti kyllä rentoutumaan, sunnuntaina oli jo siedettävä vaikka flänkeillä vielä imikin liikaa sisään ja parit kipunat lensi kantapäistä. Pikkuaitauksessa treenasin ensin koiraa jotenkin auki ja rennoksi, sen jälkeen otettiin vähän jakoja. Jaoissakin tosin puolet treenistä on ensin "rentoutusjumppaa", koska haluan että koiran vaikutus lampaisiin on riittävä, mutta ei ahdistava. Ekalla kerralla Bryn ei päässyt jakamaan yhtään, koska oli niin kertakaikkinen porsas. Toisella kertaa päästiin jakamaankin, se meni sitten ihan hyvin.

Molemmat koirat tekevät jaot samalla kaavalla, ensin jumpataan koiralta pää auki, koira väliin, ja sitten vaan pidetään jaettua porukkaa. Välillä päästetään lähemmäs muita ja sitten taas koira väliin ja kauemmas. Koen, että tuo on paras tapa, sen sijaan että antaisin aina laittaa porukan yhteen ja jakaisin taas uudestaan. Pikkuaitauksessa on tässä tapauksessa sekin hyvä puoli, että ei tarvitse koko ajan kytätä toista porukkaa.

Pixie vietti viime perjantaina synttäreitään, kolme vuotta tuli täyteen. Räpsin puhelimella pari synttärikuvaa, kun pidettiin jaettua porukkaa. Vahingossa tulin ottaneeksi kuvat, joissa (ainakin mun mielestä) näkyy hyvin epäonnistunut ja onnistunut tilanne. Toisessa kuvassa Pixie meni aivan liian kovaa kohti lampaita, liian lähelle ja väärällä asenteella. Joten arvonsa tunteva rouva Lammashan ei tätä hyväksynyt, vaan kääntyi vastaan. Selvähän se, koska säikähti Piskun käytöstä. Ja koska lampaalla ei ollut kiva olla, niin ei ollut Piskullakaan. Se selvitti kyllä kuvan jälkeen tilanteen omalla tavallaan, heijaamalla itseään kauemmas lampaasta. Porukka pidettiin ja saatiin uudestaan liikkeelle, ja nyt oli koirallakin asenne kohdallaan. Seuraavassa kuvassa on siirrytty ensimmäisen kuvan pattitilanteesta eteenpäin, ja nyt kaikki ovat rauhallisesti paikallaan, Pixiekin tuntee itsensä päteväksi. Tähän oli hyvä lopettaa synttäritreeni.

Kaikkia ahdistaa

Ja nyt on asiat paremmin