Matalalentoa on meidän meno edelleen, ehkä se tästä kohta vähän rauhottuu. Hankalaa saada vuorokauden tunnit riittämään kaikkien laidunaskareiden hoitoon, koirien treenaamiseen ja kunnon lenkkien tekemiseen. Etenkin kun töitäkin piisaa ihan riittämiin. Noh, kotona näyttääkin sitten just siltä, ei paljon kotitöitä ehdi tekemään.
Bryn on ollut vapaana taas lampailla, ja edistynyt reiluin askelin. Maahanmeno onnistuu, jos olen itse oikeassa paikassa ja saan lampaat hallintaan. Vähän voi olla vielä tahmea, usein pysähtyy ekasta käskystä, toisesta menee maahan. Mutta se vaikuttaisi olevan pelkkää epävarmuutta vielä, kunhan mä en sössi niin kyllä se siitä paranee. Muutenkin hauska koira, toimii hienosti kun mä olen riittävän nopea ja oikeassa paikassa, rokottaa välittömästi jos mä jään johonkin ihmettelemään. Nyt pystyy jo lähettämään lampaiden ympäri, pysäytys ja siitä ajoa ohjaajalle. Olettaen siis että tilanne pysyy mun hallinnassa, jos lampaat juoksee musta läpi lähtee koira kyllä heti paikkaamaan. Saan myös kutsuttua pois lampailta. Seuraavaksi pitäisi vähän lisätä kulmakerrointa, mutta katsotaan nyt miten se menee.
Pixie treenaa flänkkejä, sekä itsenäistä työtä. Murrossa on nyt muutaman kerran hakenut lampaat ja ajanut häkille. Kuulostaa ihan helpolta, mutta ei se ole. Haku on vajaa satametriä, ojan yli ja paikoittain koira tiheässä ja korkeassa kasvillisuudessa. Kun lampaat haettu "avoimen" laitumen laitaan, on siitä vielä vajaa 150 metriä metsän läpi puron vartta häkille. Häkki on haastava, koska on syvänteessä jolloin koiran oltava kohtuu lähellä jotta lampaat näkevät sen. Läheisyys vaatii kuitenkin sen, että koira ei voi painaa yhtään, tädit ahdistuvat jos liikaa prässätään. Eilen meni sitten melkeen kuin elokuvissa, Pixie haki, nosti ja toi itsenäisesti. Mun luota ajoi lampaat mun edellä häkin lähelle, johon pysäytin että ehdin portille. Häkitys oli ainut haastavampi homma, mutta siinäkin Pixie hienosti antoi tilaa ja saatiin sorkat sisälle. Pari kertaa ajaessa lampaita luki ja peitti niiden pakoreittejä niin hienosti, että meinas kyllä tulla tippa linssiin... Osaa se vaan yllättää. Haastetta vielä lisää tuossa se, että porukassa on viisi uuhta jotka toimivat koiran kanssa hienosti, ja yhdeksän pikkusta karitsaa jotka eivät tajua koirasta vielä juuri mitään. Ei niiden sinänsä tarvitsekaan, eivät ole vielä missään nimessä treeni-ikäisiä. Mutta välillä vaatii koiralta aikamoista pinnaa, kun joku karitsoista päättää häkityksessä mennä katsomaan koiraa samalla kun pitää tarkasti peittää ettei uuhet häivy horisonttiin. Toisaalta karitsat eivät myöskään ole koiralle "pelottavia", Pixie nimittäin antaa niiden vaikka kävellä selän yli jos näin koiralta pyydän. Ei siis ota yhtään painetta niistä, odottaa vaan kiltisti että vauvat menevät oikeaan suuntaan.
Pixielle tekee äärettömän hyvää joutua hankaliin tilanteisiin joissa pitää itse ajatella. Ja se selvästi nauttii siitä että on joku tehtävä, jonka se saa itse suorittaa. Yleensä treeneissä en voi kuitenkaan antaa sen "liikaa" suorittaa itse, koska on hyvä ottamaan ohjat totaalisesti. Mutta tuolla, kun koira tietää mihin lampaat pitää viedä, voin vain pitää suuni kiinni niin kauan kun tahti ja tyyli on oikea. Välillä en myöskään näe koiraa, nosto esimerkiksi on useimmiten tilanne jossa näen lampaat mutta en Piskua. Joten siinä ei hirveästi auta käydä neuvomaan..
Jatketaan harjoituksia, onneksi on vasta kesä aluillaan!
Bryn on ollut vapaana taas lampailla, ja edistynyt reiluin askelin. Maahanmeno onnistuu, jos olen itse oikeassa paikassa ja saan lampaat hallintaan. Vähän voi olla vielä tahmea, usein pysähtyy ekasta käskystä, toisesta menee maahan. Mutta se vaikuttaisi olevan pelkkää epävarmuutta vielä, kunhan mä en sössi niin kyllä se siitä paranee. Muutenkin hauska koira, toimii hienosti kun mä olen riittävän nopea ja oikeassa paikassa, rokottaa välittömästi jos mä jään johonkin ihmettelemään. Nyt pystyy jo lähettämään lampaiden ympäri, pysäytys ja siitä ajoa ohjaajalle. Olettaen siis että tilanne pysyy mun hallinnassa, jos lampaat juoksee musta läpi lähtee koira kyllä heti paikkaamaan. Saan myös kutsuttua pois lampailta. Seuraavaksi pitäisi vähän lisätä kulmakerrointa, mutta katsotaan nyt miten se menee.
Pixie treenaa flänkkejä, sekä itsenäistä työtä. Murrossa on nyt muutaman kerran hakenut lampaat ja ajanut häkille. Kuulostaa ihan helpolta, mutta ei se ole. Haku on vajaa satametriä, ojan yli ja paikoittain koira tiheässä ja korkeassa kasvillisuudessa. Kun lampaat haettu "avoimen" laitumen laitaan, on siitä vielä vajaa 150 metriä metsän läpi puron vartta häkille. Häkki on haastava, koska on syvänteessä jolloin koiran oltava kohtuu lähellä jotta lampaat näkevät sen. Läheisyys vaatii kuitenkin sen, että koira ei voi painaa yhtään, tädit ahdistuvat jos liikaa prässätään. Eilen meni sitten melkeen kuin elokuvissa, Pixie haki, nosti ja toi itsenäisesti. Mun luota ajoi lampaat mun edellä häkin lähelle, johon pysäytin että ehdin portille. Häkitys oli ainut haastavampi homma, mutta siinäkin Pixie hienosti antoi tilaa ja saatiin sorkat sisälle. Pari kertaa ajaessa lampaita luki ja peitti niiden pakoreittejä niin hienosti, että meinas kyllä tulla tippa linssiin... Osaa se vaan yllättää. Haastetta vielä lisää tuossa se, että porukassa on viisi uuhta jotka toimivat koiran kanssa hienosti, ja yhdeksän pikkusta karitsaa jotka eivät tajua koirasta vielä juuri mitään. Ei niiden sinänsä tarvitsekaan, eivät ole vielä missään nimessä treeni-ikäisiä. Mutta välillä vaatii koiralta aikamoista pinnaa, kun joku karitsoista päättää häkityksessä mennä katsomaan koiraa samalla kun pitää tarkasti peittää ettei uuhet häivy horisonttiin. Toisaalta karitsat eivät myöskään ole koiralle "pelottavia", Pixie nimittäin antaa niiden vaikka kävellä selän yli jos näin koiralta pyydän. Ei siis ota yhtään painetta niistä, odottaa vaan kiltisti että vauvat menevät oikeaan suuntaan.
Pixielle tekee äärettömän hyvää joutua hankaliin tilanteisiin joissa pitää itse ajatella. Ja se selvästi nauttii siitä että on joku tehtävä, jonka se saa itse suorittaa. Yleensä treeneissä en voi kuitenkaan antaa sen "liikaa" suorittaa itse, koska on hyvä ottamaan ohjat totaalisesti. Mutta tuolla, kun koira tietää mihin lampaat pitää viedä, voin vain pitää suuni kiinni niin kauan kun tahti ja tyyli on oikea. Välillä en myöskään näe koiraa, nosto esimerkiksi on useimmiten tilanne jossa näen lampaat mutta en Piskua. Joten siinä ei hirveästi auta käydä neuvomaan..
Jatketaan harjoituksia, onneksi on vasta kesä aluillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti