Tai juuri päinvastoin. Kesälomaa on viikko takana, ja tukka putkella viiletetään menemään. En kyllä valita, kotona makaaminen ei ole mulle loma, se on sitten sairasloma.
Lomamoodiin siirtyminen suoritettiin tänäkin vuonna kursseilemalla. Kolmas vuosi putkeen kun aloitan loman näin, ja on kyllä aika patenttivarma tapa. Parin päivän jälkeen tuntuu kännykänkin käyttö liian tekniseltä, eikä työpaikasta muistu mieleen edes osoite. Tällä kertaa osallistuin Kevin Evansin kurssille, ensin pari päivää kuuntelemassa ja sitten itse osallistumassa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kaikille asianosaisille! Kurssilta jäi käteen valtava määrä uutta ajateltavaa, ja mikä tärkeintä, aika selkeä kuva kaikesta siitä mitä teen väärin. Keviniä on kyllä kiiteltävä isosti siitä ettei valitse helppoa tietä ympäripyöreillä kommenteilla, vaan todella vääntää siitä ratakiskosta asian niin että minäkin ymmärrän. Henkilökohtaisesti mulle on tärkeää ymmärtää nimenomaan ne virheet joilla itse aiheutan tiettyjä toimintoja koirissa, koska silloin voin ainakin yrittää olla parempi jatkossa. Nyt sitten vaan toivotaan että koko loppuloma ei ole tätä karseaa hellettä, niin pääsisi vähän käytännössä kokeilemaankin.
Pixie ei mitenkään loistanut kurssilla, sen ominaisuudet ja mun tekemät virheet on aika fataali yhdistelmä. Tästä huolimatta olen todella tyytyväinen. Kurssilla, ja sen jälkeen kun eilen siirsin Murrossa lampaat toiselle lohkolle, tulin todenneeksi että tuo koira on todella kehittynyt. Lampaiden hakeminen ja karkaavan lauman stoppaaminen sujuu siltä hienosti, jotain mikä ei todella onnistunut viime vuonna. Eilen lauma päätti että se vanha lohko oli paljon mukavampi, joten kampesivat ihan tosissaan takaisin pariin otteeseen. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka helposti Pixie selvitti sen, ja kuinka valtava apu siitä oli mulle. Se myös etsii lampaita ihan eri fiiliksellä kuin ennen, eikä ole heti huuli pyöreänä jos olosuhteet ovat vähän muuta kuin tasainen lyhyeksi kynitty pelto. Kaikki tämä auttaa tavallaan yksilöimään ja eristämään ongelman joka Pixiellä on, ja se on lampaiden vieminen musta poispäin. Siinä ongelma on tosissaan iso, katsotaan miten paljon siihen voi enää vaikuttaa. Vaikka sitä ei koskaan saisi korjattua, olen silti toisaalta tosi iloinen. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa koira joka ihan rehellisesti on avuksi, eikä vain haitaksi :) Pitää osata iloita pienistä asioista.
Bryn vaikuttaa oikein kivalta tällä hetkellä, sitä pitäisi vaan alkaa nyt oikeasti työstämään. Vähän sen kanssa hirvittää, haluaisin ensin päästä mun omista isoista virheistä vähän eroon Pixien kanssa ennen kuin syydän ne Bryninkin painolastiksi. Ehkä mä laitan sen syväjäädytykseen ja otan uudestaan vuoden päästä? No ei, se on mun mielestä vähän niinku koiran osa, kärsiä kaikkia ohjaajan virheet. Tuskin mulla koskaan tämän eliniän aikana tulee olemaan koiraa jonka suoritus ei kärsisi ohjaajasta, toivottavasti koira koiralta se kärsimys ei vain ole näin suuri ;)
Blogin päivitystahti tuskin tästä tiivistyy, kesällä on liian kivaa olla ulkona hommissa.
Lomamoodiin siirtyminen suoritettiin tänäkin vuonna kursseilemalla. Kolmas vuosi putkeen kun aloitan loman näin, ja on kyllä aika patenttivarma tapa. Parin päivän jälkeen tuntuu kännykänkin käyttö liian tekniseltä, eikä työpaikasta muistu mieleen edes osoite. Tällä kertaa osallistuin Kevin Evansin kurssille, ensin pari päivää kuuntelemassa ja sitten itse osallistumassa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kaikille asianosaisille! Kurssilta jäi käteen valtava määrä uutta ajateltavaa, ja mikä tärkeintä, aika selkeä kuva kaikesta siitä mitä teen väärin. Keviniä on kyllä kiiteltävä isosti siitä ettei valitse helppoa tietä ympäripyöreillä kommenteilla, vaan todella vääntää siitä ratakiskosta asian niin että minäkin ymmärrän. Henkilökohtaisesti mulle on tärkeää ymmärtää nimenomaan ne virheet joilla itse aiheutan tiettyjä toimintoja koirissa, koska silloin voin ainakin yrittää olla parempi jatkossa. Nyt sitten vaan toivotaan että koko loppuloma ei ole tätä karseaa hellettä, niin pääsisi vähän käytännössä kokeilemaankin.
Pixie ei mitenkään loistanut kurssilla, sen ominaisuudet ja mun tekemät virheet on aika fataali yhdistelmä. Tästä huolimatta olen todella tyytyväinen. Kurssilla, ja sen jälkeen kun eilen siirsin Murrossa lampaat toiselle lohkolle, tulin todenneeksi että tuo koira on todella kehittynyt. Lampaiden hakeminen ja karkaavan lauman stoppaaminen sujuu siltä hienosti, jotain mikä ei todella onnistunut viime vuonna. Eilen lauma päätti että se vanha lohko oli paljon mukavampi, joten kampesivat ihan tosissaan takaisin pariin otteeseen. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka helposti Pixie selvitti sen, ja kuinka valtava apu siitä oli mulle. Se myös etsii lampaita ihan eri fiiliksellä kuin ennen, eikä ole heti huuli pyöreänä jos olosuhteet ovat vähän muuta kuin tasainen lyhyeksi kynitty pelto. Kaikki tämä auttaa tavallaan yksilöimään ja eristämään ongelman joka Pixiellä on, ja se on lampaiden vieminen musta poispäin. Siinä ongelma on tosissaan iso, katsotaan miten paljon siihen voi enää vaikuttaa. Vaikka sitä ei koskaan saisi korjattua, olen silti toisaalta tosi iloinen. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa koira joka ihan rehellisesti on avuksi, eikä vain haitaksi :) Pitää osata iloita pienistä asioista.
Bryn vaikuttaa oikein kivalta tällä hetkellä, sitä pitäisi vaan alkaa nyt oikeasti työstämään. Vähän sen kanssa hirvittää, haluaisin ensin päästä mun omista isoista virheistä vähän eroon Pixien kanssa ennen kuin syydän ne Bryninkin painolastiksi. Ehkä mä laitan sen syväjäädytykseen ja otan uudestaan vuoden päästä? No ei, se on mun mielestä vähän niinku koiran osa, kärsiä kaikkia ohjaajan virheet. Tuskin mulla koskaan tämän eliniän aikana tulee olemaan koiraa jonka suoritus ei kärsisi ohjaajasta, toivottavasti koira koiralta se kärsimys ei vain ole näin suuri ;)
Blogin päivitystahti tuskin tästä tiivistyy, kesällä on liian kivaa olla ulkona hommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti