Tänään käytiin Mustissa ja Mirrissä, punnitsin samalla 13,3 kg. Harjoiteltiin siellä vähän ihmisten keskuudessa olemista ilman että tarttis kiivetä jokaisen syliin. Tiskille kuitenkin piti päästä kurkottamaan, olihan siellä iki-ihana kassaneiti takana (joka ymmärsi palkita tämän toivotun käytöksen herkulla). Ostin samalla oman kaulapannan Brynille, taitaa olla ensimmäinen kaupasta ostettu tuote sitten vuoden 2005. Pixiellä ei vieläkään ole mitään erityisesti sitä varten ostettua, menee entisten koirien vermeillä.
Samalla reissulla käytiin Haltialassa kävelemässä pelloilla, siellä on hyvä näkyvyys kauas joten ei tarvitse koko ajan kutsua. Eilenkin käytiin metässä ilman Pixietä, ajattelin että herra olisi vähän arempi yksin ja pysyisi lähempänä.. Katin kontit. Siellä se menee häntä pystyssä sellasella viidenkymmenen metrin säteellä.. Jos käännyn ympäri niin kyllä se jossain vaiheessa perään tulee, mutta metsässä on vähän vaikea odotella tuleeko se takaisin vai löysikö leikkikaverin. On myös keksinyt että tosi hauskaa on juosta täysiä kauas edelle ja sieltä kaahata takaisin ottamaan nami ja kehut.
Onneksi täällä asuessa käytännössä joka kerta ulkona näkee ihmisiä, pulkkia, autoja, muita koiria.. Ollaan kivasti saatu harjoiteltua ohittamista ja huomion kiinnittämistä muhun. Edelleen voi haukahtaa jos tilanne pääsee yllättämään, mutta jos ehdin olla nopeampi saan huomion käännettyä pois. Ei tarvitse mitenkään namittaa ohi ihmistä, kunhan saa siinä ensi sekunneilla hetkeksi huomion muhun. Sen jälkeen pystyy menemään jo ihan hiljaa ohi (tosin siis haluaisi kuitenkin kiivetä vastaantulijan syliin).
Yksin olemistakin on harjoiteltu joka päivä, sekä häkissä nukkumista. Molemmat menee jo ihan mukavasti, välillä voi vähän piipittää mutta hiljenee kyllä sanomisesta hyvin.
Pixien kanssa on tehty vähän parkkipaikka tokoa ihan mielenvirkistykseksi, ei mitään kummallista. Ja nyt parina päivänä käyty ihan kunnon pitkät lenkit kahdestaan, Pixullakin alkoi olemaan jo vähän väsy ja pinna kireällä.
Samalla reissulla käytiin Haltialassa kävelemässä pelloilla, siellä on hyvä näkyvyys kauas joten ei tarvitse koko ajan kutsua. Eilenkin käytiin metässä ilman Pixietä, ajattelin että herra olisi vähän arempi yksin ja pysyisi lähempänä.. Katin kontit. Siellä se menee häntä pystyssä sellasella viidenkymmenen metrin säteellä.. Jos käännyn ympäri niin kyllä se jossain vaiheessa perään tulee, mutta metsässä on vähän vaikea odotella tuleeko se takaisin vai löysikö leikkikaverin. On myös keksinyt että tosi hauskaa on juosta täysiä kauas edelle ja sieltä kaahata takaisin ottamaan nami ja kehut.
Onneksi täällä asuessa käytännössä joka kerta ulkona näkee ihmisiä, pulkkia, autoja, muita koiria.. Ollaan kivasti saatu harjoiteltua ohittamista ja huomion kiinnittämistä muhun. Edelleen voi haukahtaa jos tilanne pääsee yllättämään, mutta jos ehdin olla nopeampi saan huomion käännettyä pois. Ei tarvitse mitenkään namittaa ohi ihmistä, kunhan saa siinä ensi sekunneilla hetkeksi huomion muhun. Sen jälkeen pystyy menemään jo ihan hiljaa ohi (tosin siis haluaisi kuitenkin kiivetä vastaantulijan syliin).
Yksin olemistakin on harjoiteltu joka päivä, sekä häkissä nukkumista. Molemmat menee jo ihan mukavasti, välillä voi vähän piipittää mutta hiljenee kyllä sanomisesta hyvin.
Pixien kanssa on tehty vähän parkkipaikka tokoa ihan mielenvirkistykseksi, ei mitään kummallista. Ja nyt parina päivänä käyty ihan kunnon pitkät lenkit kahdestaan, Pixullakin alkoi olemaan jo vähän väsy ja pinna kireällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti