Mitään ihmeellistä ei olla viikon aikana tehty, eletty ja oltu.. Mitäpä sitä talvella muuta.
Bryn on kotiutunut hyvin, viime viikolla Pixiekin vihdoin lämpeni penskalle. Juttuun ovat tulleet aikasemminkin, mutta nyt Pixie ilmeisesti totesi että tuo otus on tullut jäädäkseen. Ihan eri lailla leikkii sen kanssa ja vahtii mihin kakara kulkee lenkillä. Bryn on myös alkanut olemaan enemmän oma itsensä, paljon rennompi ja tavallaan rauhallisempi. Jo Pixien kanssa huomasin että vaikka ne vaikuttaa heti tullessaan siltä että ovat ihan normaaleja, muuttuu käytös parin ekan kuukauden aikana aika paljon.
Hirveän hienosti tämäkin on oppinut meidän talouden perusteet, lenkillä ei häivytä mihinkään ja takaisin tullaan ku sanotaan, kotona nukutaan kun käsketään ja mitään ruoka/ulosmeno härdellejä ei järjestetä. Siinäpä ne meidän säännöt melkeen sitten olikin, mutta näin huithapelille ihmiselle on helpompaa kun sääntöjä on vähän mutta ne ovatkin sitten täysin neuvottelujen ulkopuolella :)
Myös kynsien leikkuut, pesemiset ja muut hoitotoimenpiteet sujuu ihan ilman säätöä, oikeastaan kaikesta on joutunut kerran kertomaan miten homma hoidetaan ja sen jälkeen on toiminut. Eri asia sitten miten kauan, eiköhän se jossain vaiheessa yritä luoda omat toimintatapansa.
Ainoa asia mikä aiheuttaa harmaita hiuksia on yksinolo. Harjoiteltiin sitä paljon kun olin lomalla, eikä mitään ongelmia ollut. Maanantaina kun lähdin töihin, päätti Pixie tehdä selväksi mitä mieltä on tämän tyyppisistä hankinnoista. Oli sitten pistänyt ihan hyrskyn myrskyn, ja tietenkin hetsannut pennunkin ihan omiin sfääreihin. Josta seurauksena pentu seuraavana päivänä oli haukkunut koko sen muutaman tunnin ajan jonka olin poissa.. Pixie tietenkin siinä vaiheessa oli vaan nukkunut tyytyväisenä portin takana, tavoite saavutettu, pennusta tehty niin hullu että nyt ne varmasti myy sen...
No tätä on nyt harjoiteltu, pentu ei enää ole yksin sellaisessa tilanteessa että pääsisi haukkumaan. Joko ne on päivähoidossa vanhempien luona tai olen itse kotona etätöissä. Harjoitukset on menneet tosi hyvin, nyt jo reagoi "lähtörutiineihin" rauhottumalla / nukahtamalla. Noin tunnin pätkiä on ollut yksin, ja vaan nukkunut sen ajan. Onneksi on auttavaiset vanhemmat ja joustava työpaikka, eiköhän tämäkin ongelma ole nopeasti käsitelty. Ja onneksi haukkumista ei päässyt tapahtumaan kuin kerran, eli ei ainakaan toivottavasti ehtinyt muodostua kovin vahvaksi tavaksi.
On se kivaa kun on kaksi koiraa, jotenkin mä saan ihan järjettömän määrän hyvää fiilistä kun katselee niiden touhuiluja lenkillä. Vaikka se on välillä rankkaa, niin kaikki kiva vaan vaatii töitä. Ja onneksi noita koiria on ollut riittävän monta, tietää että minkä nuorena kylvää sen vanhana niittää.
Bryn on kotiutunut hyvin, viime viikolla Pixiekin vihdoin lämpeni penskalle. Juttuun ovat tulleet aikasemminkin, mutta nyt Pixie ilmeisesti totesi että tuo otus on tullut jäädäkseen. Ihan eri lailla leikkii sen kanssa ja vahtii mihin kakara kulkee lenkillä. Bryn on myös alkanut olemaan enemmän oma itsensä, paljon rennompi ja tavallaan rauhallisempi. Jo Pixien kanssa huomasin että vaikka ne vaikuttaa heti tullessaan siltä että ovat ihan normaaleja, muuttuu käytös parin ekan kuukauden aikana aika paljon.
Hirveän hienosti tämäkin on oppinut meidän talouden perusteet, lenkillä ei häivytä mihinkään ja takaisin tullaan ku sanotaan, kotona nukutaan kun käsketään ja mitään ruoka/ulosmeno härdellejä ei järjestetä. Siinäpä ne meidän säännöt melkeen sitten olikin, mutta näin huithapelille ihmiselle on helpompaa kun sääntöjä on vähän mutta ne ovatkin sitten täysin neuvottelujen ulkopuolella :)
Myös kynsien leikkuut, pesemiset ja muut hoitotoimenpiteet sujuu ihan ilman säätöä, oikeastaan kaikesta on joutunut kerran kertomaan miten homma hoidetaan ja sen jälkeen on toiminut. Eri asia sitten miten kauan, eiköhän se jossain vaiheessa yritä luoda omat toimintatapansa.
Ainoa asia mikä aiheuttaa harmaita hiuksia on yksinolo. Harjoiteltiin sitä paljon kun olin lomalla, eikä mitään ongelmia ollut. Maanantaina kun lähdin töihin, päätti Pixie tehdä selväksi mitä mieltä on tämän tyyppisistä hankinnoista. Oli sitten pistänyt ihan hyrskyn myrskyn, ja tietenkin hetsannut pennunkin ihan omiin sfääreihin. Josta seurauksena pentu seuraavana päivänä oli haukkunut koko sen muutaman tunnin ajan jonka olin poissa.. Pixie tietenkin siinä vaiheessa oli vaan nukkunut tyytyväisenä portin takana, tavoite saavutettu, pennusta tehty niin hullu että nyt ne varmasti myy sen...
No tätä on nyt harjoiteltu, pentu ei enää ole yksin sellaisessa tilanteessa että pääsisi haukkumaan. Joko ne on päivähoidossa vanhempien luona tai olen itse kotona etätöissä. Harjoitukset on menneet tosi hyvin, nyt jo reagoi "lähtörutiineihin" rauhottumalla / nukahtamalla. Noin tunnin pätkiä on ollut yksin, ja vaan nukkunut sen ajan. Onneksi on auttavaiset vanhemmat ja joustava työpaikka, eiköhän tämäkin ongelma ole nopeasti käsitelty. Ja onneksi haukkumista ei päässyt tapahtumaan kuin kerran, eli ei ainakaan toivottavasti ehtinyt muodostua kovin vahvaksi tavaksi.
On se kivaa kun on kaksi koiraa, jotenkin mä saan ihan järjettömän määrän hyvää fiilistä kun katselee niiden touhuiluja lenkillä. Vaikka se on välillä rankkaa, niin kaikki kiva vaan vaatii töitä. Ja onneksi noita koiria on ollut riittävän monta, tietää että minkä nuorena kylvää sen vanhana niittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti