Bryn

Nyt on pennulla nimi, Bryn. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta kakara vaikuttaa sen tyyppiseltä kaverilta että nimessä on hyvä olla aavistus perkelettä.
On kotiutunut oikeen kivasti, ihmisille on vähän yliystävällinen, lenkillä pitäisi kaikki vastaantulijat moikata. Muut koirat on vähän epäilyttäviä, etenkin jos ne haukkuu. Silmät pyöreenä kattelee naapuruston räkyttäviä oravia, ihan yhtä järkyttynyt muiden rotujen olemassa olosta ku Pixie aikanaan. Hieman itsenäinen tuntuu olevan, tulee kyllä luo innoissaan kun kutsuu (ja kun taskussa on salainen ase, keitettyä kieltä), mutta metsässä menee herkästi nenänsä perässä eikä ole mitenkään erityisen huolissaan siitä mihin minä ja Pixie kuljetaan. Se on kyllä sinänsä hyvä, yks perskärpänen on mulle ihan tarpeeksi. Luita tykkää järsiä (mikä säästää mun hermoja), ja leikkii todella raivoisasti. Tosin vielä leikkii pitkälti yksin, mun kanssa tykkää enemmän painia ilman leluja. Pixiekin on alkanut tottumaan, muutaman kerran on ihan kunnolla runtannut kakaran lattianrakoon, mutta pääsääntöisesti sopuisaa menoa. Juoksemisesta ja painimisesta ulkona on täytynyt vähän huomautella, menee niin helvetin lujaa kun on mennäkseen. Siis molemmat.
Yksin penska on ollut muutamaan otteeseen kauppareissun ajan, nukkuu ihan rauhassa. Tosin Pixie on ollut kotona, vielä en ole hirvannut ihan kokonaan yksin jättää.
Hauskan olonen kakara, katotaan nyt kuinka nesteeseen mä olen itteni hommannut...