Pixie ja Bryn on jo useamman viikon tulleet hienosti toimeen, leikkivät ja painivat just niin paljon kun mun hermo antaa myöden. Lauantaina Pixiellä oli kuitenkin vähän huono aamu, eikä huumorintajua toilailuille, joten päätti lukea vähän lakia penskalle. Ihan normaalitilanne, ei mun mielestä mitään liioiteltua voimankäyttöä, mutta Pixiellä kävi pieni virhearviointi vauhdin suhteen, liukastui ja lensi itsekin tilanteessa selälleen. Siinä sitten taisi vähän livetä, jonka seurauksena Brynillä suurinpiirtein sentin reikä kaulanahassa kurkun kohdalla. Itse en edes huomannut koko reikää kuin vasta parin tunnin päästä, ei vuotanut eikä Bryn valittanut. Päätin kuitenkin käyttää lekurissa, sen verran syvän näkönen vekki oli. Onni onnettomuudessa, Pix oli onnistunut tirvasemaan alhaalta ylöspäin, reikä oli siististi laskeva joten kaikki nesteet valui suoraan ulos jäämättä muhimaan nahan alle. Kymmenen päivän ab-kuuri ja huuhtelua, toivottavasti menee sillä ohi. Tässä kohtaa pakkaset on kivat, ulkona on niin puhdasta ettei tarvitse olla koko ajan pesemässä.
Punnasin Brynin samalla reissulla, 15,4 kg. On kasvanut viime punnituksesta ihan silmämääräisestikin, aavistuksen on myös tuhdimpi kuin tullessaan. Vaihdoin ruoan viikko sitten ja nyt on alkanut selvästi enemmän imeytymään kuin ennen. Mutta ei pennun mun mielestä tarvitse anorektiselta näyttääkään, kyllä tuolla kuitenkin vielä luut tuntuu ihan silittämällä.
Olin tyytyväinen myös käytökseen lekurissa, kaikki toimenpiteet pystyttiin tekemään kiinni pitämällä. Kun juttelin lääkärin kanssa tutkimisen jälkeen, kävi nukkumaan hoitohuoneen lattialle.
Noin muuten ollaan oikeastaan vaan lenkkeilty, Pixien kanssa aloitettiin myös treenaamaan tokoa. Tauko oli sen verran pitkä ja intensiivinen, että todella tyytyväinen olen siihen mitä parissa treenissä on nyt esittänyt. Mikään ei ole varsinaisesti levinnyt, joskaan ei toki edennytkään. Seuraaminen vaatii edelleen aavistuksen hitaamman käynnin, mutta siinä toimii jo oikeen hyvin. Paikka alkaa olemaan oikein hyvä, käännökset vaatii vielä treeniä. Tekee ne ihan hyvin jos itse käännyn tietyllä tavalla, mutta pitää vielä treenata että kääntyy hyvin vaikka heittäisin voltin (kun siis kuitenkin käännyn miten sattuu). Kaukoissa maahan-istu-maahan ja istu-seiso -vaihdot pelaavat hyvin ilman apuja, seiso-istu vaatii vielä vähän tukea, m-s-m ei olla oikeastaan tehty vielä hirveesti. Luoksetulosta on treenattu nyt loppuosia, peruuttamalla liikkeesta seiso tai maahan, ja siitä kutsu kun olen 10-15 metrin päässä. Pitää vielä terästää vauhtia ja keskittymistä, mutta sivulletulot eivät enää niin lätkätaklauksia. Muut liikeet ihan peruskamaa, treenattava vaan lisää.
Brynin kanssa ei vielä ole aloitettu mitään tekemään, vähän satunnaisesti leikkinyt sen kanssa. Lenkillä sen sijaan on opeteltu olemaan koiriksi. Kakara on todella vastaanottavainen ja oppii äärimmäisen nopeasti, jos asia vaan kerrotaan selkeästi. Nopeasti oppi pysähtymään ja hidastamaan vauhtia kun sanotaan, tosin kumpaankaan näistä ei nameilla tai lirkuttelulla ollut osaa. Aloin tuntemaan itseni niin sirkuspelleksi lenkillä kun yritin luoksetulosta saada varmaan ruoan kanssa, että loppui sitten siihen. Bryn on kyllä ahne, mutta jos namin saa vaikka tulisi kymmenen sekuntia myöhemminkin niin miksi tulla heti. Itse vaan en osaa mitään sheippaamisia tai kriteerien tiukentamisia, osaan sanoa tule ja painella perään jos ei se uppoa välittömästi. Alkoi uppoamaan, joten se siitä sitten.
Nyt odotellaan että lumet sulaisi ja kevät tulisi, niin pääsisi oikeesti treenaamaan. Mitään merkkiä tästä ei toki vielä ole ilmassa, mutta enää ei voi heittää lusikkaa nurkkaan, on vaan uskottava että vielä se kesä tulee.
Punnasin Brynin samalla reissulla, 15,4 kg. On kasvanut viime punnituksesta ihan silmämääräisestikin, aavistuksen on myös tuhdimpi kuin tullessaan. Vaihdoin ruoan viikko sitten ja nyt on alkanut selvästi enemmän imeytymään kuin ennen. Mutta ei pennun mun mielestä tarvitse anorektiselta näyttääkään, kyllä tuolla kuitenkin vielä luut tuntuu ihan silittämällä.
Olin tyytyväinen myös käytökseen lekurissa, kaikki toimenpiteet pystyttiin tekemään kiinni pitämällä. Kun juttelin lääkärin kanssa tutkimisen jälkeen, kävi nukkumaan hoitohuoneen lattialle.
Noin muuten ollaan oikeastaan vaan lenkkeilty, Pixien kanssa aloitettiin myös treenaamaan tokoa. Tauko oli sen verran pitkä ja intensiivinen, että todella tyytyväinen olen siihen mitä parissa treenissä on nyt esittänyt. Mikään ei ole varsinaisesti levinnyt, joskaan ei toki edennytkään. Seuraaminen vaatii edelleen aavistuksen hitaamman käynnin, mutta siinä toimii jo oikeen hyvin. Paikka alkaa olemaan oikein hyvä, käännökset vaatii vielä treeniä. Tekee ne ihan hyvin jos itse käännyn tietyllä tavalla, mutta pitää vielä treenata että kääntyy hyvin vaikka heittäisin voltin (kun siis kuitenkin käännyn miten sattuu). Kaukoissa maahan-istu-maahan ja istu-seiso -vaihdot pelaavat hyvin ilman apuja, seiso-istu vaatii vielä vähän tukea, m-s-m ei olla oikeastaan tehty vielä hirveesti. Luoksetulosta on treenattu nyt loppuosia, peruuttamalla liikkeesta seiso tai maahan, ja siitä kutsu kun olen 10-15 metrin päässä. Pitää vielä terästää vauhtia ja keskittymistä, mutta sivulletulot eivät enää niin lätkätaklauksia. Muut liikeet ihan peruskamaa, treenattava vaan lisää.
Brynin kanssa ei vielä ole aloitettu mitään tekemään, vähän satunnaisesti leikkinyt sen kanssa. Lenkillä sen sijaan on opeteltu olemaan koiriksi. Kakara on todella vastaanottavainen ja oppii äärimmäisen nopeasti, jos asia vaan kerrotaan selkeästi. Nopeasti oppi pysähtymään ja hidastamaan vauhtia kun sanotaan, tosin kumpaankaan näistä ei nameilla tai lirkuttelulla ollut osaa. Aloin tuntemaan itseni niin sirkuspelleksi lenkillä kun yritin luoksetulosta saada varmaan ruoan kanssa, että loppui sitten siihen. Bryn on kyllä ahne, mutta jos namin saa vaikka tulisi kymmenen sekuntia myöhemminkin niin miksi tulla heti. Itse vaan en osaa mitään sheippaamisia tai kriteerien tiukentamisia, osaan sanoa tule ja painella perään jos ei se uppoa välittömästi. Alkoi uppoamaan, joten se siitä sitten.
Nyt odotellaan että lumet sulaisi ja kevät tulisi, niin pääsisi oikeesti treenaamaan. Mitään merkkiä tästä ei toki vielä ole ilmassa, mutta enää ei voi heittää lusikkaa nurkkaan, on vaan uskottava että vielä se kesä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti