...menin nimittäin kävellen treenaamaan. Pienet on ihmisen ilot :)
Mutta samalla kentällä taasen, Pixie aloitti. Nyt oli vuorossa luvattu huba-treeni, ei mitään kokonaisuuksia tai kisamaisuuksia, ainoastaan yksityiskohtien fiksailua.
Ensin luoksetulo työnalle, seisomasta sivulletuloja. Muutama toisto, nyt oli hyvä vauhti, sivulle tullessa pyörähdin täydet 180 astetta, koska haluan siihen vähän lisää nopeutta ja yrittämistä. Vielä pari pallonheittostoppia. Katotaan seuraavassa treenissä tuottiko nämä mitään.
Sitten nouto. Sama laulu oikeastaan, jätin kapula suussa seisomaan ja siitä palautus. Koska viimeeksi teki hirveän kaarroksen, väistin reilusti oikealle kun Pixie noin puolessa matkassa. Tällä sain koiran liikeradan painamaan enemmän oikealle, mutta tämänkin tulokset katsotaan vasta parin treenin päästä. Vauhti ja palautus muuten oli hyvä. Lopuksi vielä pyörittelin vähän täyskäännöksiä kapula suussa, näitä pitäisi nyt muistaa tehdä koska se tuo tarkkuuta palautukseen.
Ihan lopussa vielä leikkiessä vähän kaukojen istu-maahan vaihtoja.
Sitten Bryn. Rym-rym yllätti mut taas positiivisesti. Normielämässä olen ajatellut että noinkohan ton kanssa viittii tokoa treenata, on niin elosa ja maailmoja syleilevä, liikkuu lähes koko ajan ja rrrrrakastaa juoksemista. Meinasin että vaatiikohan liikaa töitä saada tokossa rauhalliseksi ja keskittyneeksi, mutta katin kontit.. Tokoa treenatessa vaihtaa kuin katkasimesta jonkun työvaihteen päälle, keskittyy ja on rauhallinen. Toki kun vapautan käy ottamassa pikku spurtin, mutta sekin on parissa treenissä lyhentynyt merkittävästi.
Eilen tehtiin taas vaan kaikenlaista, jääviä, kaukoja, namitin sivulletuloa ja seuraamista, vähän istuen / seisoen / maaten odottamista, peruuttamista... Mutta kaikkea tehdään siis hyvin vähän, oikeastaan sen perusteella mikä siinä hetkessä näyttää siltä että onnistuu parhaiten. Eniten opetan juuri nyt ohjattavuutta, luopumista, keskittymistä, odottamista. Ja sitä palkitaan näiden "liikkeiden" teon yhteydessä. Etenkin paikallaan oleminen kaikissa asennoissa oli parantunut merkittävästi. Samoin tietyn tyyppinen fokus, sekä ymmärrys ohjauksen merkityksestä. Aika nopeasti täytyy alkaa oikeasti opettamaan liikkeitä jotta pääsen kädestä eroon, fiksaa nopeasti. Mutta siis aika nopeasti saattaa tarkoittaa ensi syksyä, riippuu jaksaako tässä edes viittä kertaa treenata ennen sitä ;)
Sitten Pixie uudestaan.
Aloitettiin paikallaololla, ei ollut piiloa niin otin pidemmän matkan, futiskentän päästä päähän. Hyvin makasi, myös kun menin taakse, ja tulin sivulle.
Sitten liikkeestä seisominen, tai siinä seisomassa pysyminen. Kaivelin naftaliinista joskus viime keväänä opetetun namihäiriön. Se toimii todella hyvin tässä liikkeessä, vedän tai ohjaan siis koiraa liikkumaan namilla, jos tassu liikahtaa lähtee nami heti pois ja aloitetaan alusta. Tässä oikeasti työskentelee ja varoo liikuttamasta jalkoja vaikka taivuttisin miten kaarelle kaulaa ja päätä. Pixiellä tämä toimii paremmin kuin narusta "nyppiminen", koska ei voi ymmärtää että yleensä ku nykäsen niin parempi on liikkua, ja tässä ei sitten saakaan. Mutta siis onnistui oikein hyvin. Vielä namin heittelystoppeja kävellessä.
Ja taas vähän leikityskaukoja sekä pallolla että namilla, nyt enemmän matkaa kuin ekalla treenillä. Hyvin meni.
Kiva fiilis, molemmat oli tosi hyvin kuulolla ja yritti tehdä parhaansa. Pixien juoksusta on jo melkeen viikko, joten eiköhän se ala olemaan pikkuhiljaa oma itsensä. Ja torstainen saattoi olla myös vaan huono päivä. Täytyy myös muistaa rytmittää treenejä oikein, jotta tulee riittävän sekalaisesti tehtyä pikkujuttuja ja kokonaisuuksia. Meillä kun tavoitteet on aika matalalla, niin en edes aio treenata sitä kuten ehkä treenaisin jos haluaisin päästä pidemmälle.
Ja ulkona sataa VETTÄ! Ihanaa! Saa laittaa sadekamat päälle ja lähteä metsään kävelemään, joka kevään eka kunnon sade on se mikä tekee mulle sen kevään <3
Mutta samalla kentällä taasen, Pixie aloitti. Nyt oli vuorossa luvattu huba-treeni, ei mitään kokonaisuuksia tai kisamaisuuksia, ainoastaan yksityiskohtien fiksailua.
Ensin luoksetulo työnalle, seisomasta sivulletuloja. Muutama toisto, nyt oli hyvä vauhti, sivulle tullessa pyörähdin täydet 180 astetta, koska haluan siihen vähän lisää nopeutta ja yrittämistä. Vielä pari pallonheittostoppia. Katotaan seuraavassa treenissä tuottiko nämä mitään.
Sitten nouto. Sama laulu oikeastaan, jätin kapula suussa seisomaan ja siitä palautus. Koska viimeeksi teki hirveän kaarroksen, väistin reilusti oikealle kun Pixie noin puolessa matkassa. Tällä sain koiran liikeradan painamaan enemmän oikealle, mutta tämänkin tulokset katsotaan vasta parin treenin päästä. Vauhti ja palautus muuten oli hyvä. Lopuksi vielä pyörittelin vähän täyskäännöksiä kapula suussa, näitä pitäisi nyt muistaa tehdä koska se tuo tarkkuuta palautukseen.
Ihan lopussa vielä leikkiessä vähän kaukojen istu-maahan vaihtoja.
Sitten Bryn. Rym-rym yllätti mut taas positiivisesti. Normielämässä olen ajatellut että noinkohan ton kanssa viittii tokoa treenata, on niin elosa ja maailmoja syleilevä, liikkuu lähes koko ajan ja rrrrrakastaa juoksemista. Meinasin että vaatiikohan liikaa töitä saada tokossa rauhalliseksi ja keskittyneeksi, mutta katin kontit.. Tokoa treenatessa vaihtaa kuin katkasimesta jonkun työvaihteen päälle, keskittyy ja on rauhallinen. Toki kun vapautan käy ottamassa pikku spurtin, mutta sekin on parissa treenissä lyhentynyt merkittävästi.
Eilen tehtiin taas vaan kaikenlaista, jääviä, kaukoja, namitin sivulletuloa ja seuraamista, vähän istuen / seisoen / maaten odottamista, peruuttamista... Mutta kaikkea tehdään siis hyvin vähän, oikeastaan sen perusteella mikä siinä hetkessä näyttää siltä että onnistuu parhaiten. Eniten opetan juuri nyt ohjattavuutta, luopumista, keskittymistä, odottamista. Ja sitä palkitaan näiden "liikkeiden" teon yhteydessä. Etenkin paikallaan oleminen kaikissa asennoissa oli parantunut merkittävästi. Samoin tietyn tyyppinen fokus, sekä ymmärrys ohjauksen merkityksestä. Aika nopeasti täytyy alkaa oikeasti opettamaan liikkeitä jotta pääsen kädestä eroon, fiksaa nopeasti. Mutta siis aika nopeasti saattaa tarkoittaa ensi syksyä, riippuu jaksaako tässä edes viittä kertaa treenata ennen sitä ;)
Sitten Pixie uudestaan.
Aloitettiin paikallaololla, ei ollut piiloa niin otin pidemmän matkan, futiskentän päästä päähän. Hyvin makasi, myös kun menin taakse, ja tulin sivulle.
Sitten liikkeestä seisominen, tai siinä seisomassa pysyminen. Kaivelin naftaliinista joskus viime keväänä opetetun namihäiriön. Se toimii todella hyvin tässä liikkeessä, vedän tai ohjaan siis koiraa liikkumaan namilla, jos tassu liikahtaa lähtee nami heti pois ja aloitetaan alusta. Tässä oikeasti työskentelee ja varoo liikuttamasta jalkoja vaikka taivuttisin miten kaarelle kaulaa ja päätä. Pixiellä tämä toimii paremmin kuin narusta "nyppiminen", koska ei voi ymmärtää että yleensä ku nykäsen niin parempi on liikkua, ja tässä ei sitten saakaan. Mutta siis onnistui oikein hyvin. Vielä namin heittelystoppeja kävellessä.
Ja taas vähän leikityskaukoja sekä pallolla että namilla, nyt enemmän matkaa kuin ekalla treenillä. Hyvin meni.
Kiva fiilis, molemmat oli tosi hyvin kuulolla ja yritti tehdä parhaansa. Pixien juoksusta on jo melkeen viikko, joten eiköhän se ala olemaan pikkuhiljaa oma itsensä. Ja torstainen saattoi olla myös vaan huono päivä. Täytyy myös muistaa rytmittää treenejä oikein, jotta tulee riittävän sekalaisesti tehtyä pikkujuttuja ja kokonaisuuksia. Meillä kun tavoitteet on aika matalalla, niin en edes aio treenata sitä kuten ehkä treenaisin jos haluaisin päästä pidemmälle.
Ja ulkona sataa VETTÄ! Ihanaa! Saa laittaa sadekamat päälle ja lähteä metsään kävelemään, joka kevään eka kunnon sade on se mikä tekee mulle sen kevään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti