Pääsiäisenä käytiin Ruotsinmaalla aloittelemassa paimennuskautta, sielläkin oli kyllä vielä lunta, mutta paljon keväisempää kuin täällä. Siitä todisteena näytän taas katupojalta, sen verran tuli väriä kasvoihin.
Ihanaa oli päästä paimentamaan ja muutenkin olemaan ulkona, ihmiset oli kaikki ihanan ystävällisiä ja auttavaisia, sekä olosuhteet pääsääntöisesti upeita. Ensimmäisenä kahtena päivänä meillä ei pitänyt olla varsinaista ohjelmaa, mutta silti päivät vaan humpsahti ohi. Kahdessa päivässä paimennettiin neljässä eri paikassa, tavattiin Pixien sisko ja ainakin minä imin itseeni neuvoja ja ideoita kuin pesusieni. Ingelan luona myös Bryn pääsi lampaille, Ingela ystävällisesti auttoi sen kanssa. Liinassa tehtiin pienessä aitauksessa, käveltiin vaan lampaiden perässä ja kulmissa annettiin vähän painaa ja ottaa kontaktia (ei kuitenkaan fyysistä ;) Pikkumies näytti oikein kivalta sikäli kun mä mitään mistään tajuan, ennen kaikkea olin hirveän iloinen siitä että vaikuttaa todella "treenattavalta". On tarpeeksi kiinnostunut, mutta ei silti vielä ihan kaheli. Selvästi luontevampi kuin Pixie, esimerkiksi pysähtyi itsekseen kun lampaat oli painettu nurkkaan. Kovasti haluaa mennä päihin ja pysäyttää, joten perässä kävellessä pitää liinalla koko ajan himmata. Mikä nyt on aika ymmärrettävää, tuo oli toinen kerta lampailla. Mun pitää muistaa päästää se tarpeeksi lähelle lampaita ja kannustaa sitä painamaan niitä vähän nurkkaan, jotta saa tunteen hallinnasta ja oikean kontaktin lampaisiin. Mun ehdoton perisynti kun on että estän koiraa työskentelemästä.
Mistä päästäänkin matkan kahteen viimeiseen päivään. Osallistuttiin hurttien kasvattajatädin klinikalle, siellä heti ekan passin alussa tulikin mulle sitten vähän sanomista. Juurikin tuo sama, mä olen kontrollifriikki joka estän koiraani työskentelemästä, ja lisäksi olen liian lepsu koska Pixie ei mene maahan. Osittain itse sanoisin maahanmenon vaikeuden johtuvan juurikin siitä että olen maahankäskyllä estänyt koiraa, sen sijaan että pysäyttäisin vaan kun sitä tarvitaan. Noh, virheistä oppii ja kahden päivän jälkeen koira olikin jo ihan eri näköinen. Pysähtyi ja meni lampaiden perässä, tasapainotti poispäin ja flänkkäsi rennosti. Toki työtä pitää tehdä vielä erinäisiä tunteja ennen kuin homma on lähelläkään hanskassa meistä kummallakaan, mutta nyt on ainakin selkeät askelmerkit päässä miten edetä.
Angie kokeili lyhyesti myös Bryniä, neuvoi että sen kanssa ei kannata tehdä alkuun muuta kuin antaa kävellä perässä. Veljellä on kuulemma todella luonnollinen out-cast ja haku, ja samaa näytti Bryn. Joten ei tarvetta vahvistaa jo vahvaa. Sanoi myös tykkäävänsä kakarasta, ja oli sitä mieltä että "he will work". Innolla odotan kesää, että pääsee näkemään mihin suuntaan tuo lähtee kehittymään.
Koko matkan ajan päässä vaan surisi, niin paljon uusia ajatuksia sekä vahvistuksia vanhoille. Oli hienoa nähdä erilaisia koiria, lampaita ja ohjaustyylejä. Kaikesta oppi jotain, ja tuntuu että ehkä jopa opin jotain mitä voin hyödyntää jos vastaan tulee ongelmia.
Tiistaina mentiin heti Maaren käsittelyyn, tuli kyllä tarpeeseen reissun jälkeen. Bryn oli vinossa, minkä jo tiesinkin, mutta Maare sai sen hyvin suorenemaan. Kehui rakennetta ja hermostoa, ehkä siitä tulee ihan asiallinen pikku-koira. Kovin isohan tuo ei vieläkään ole, Pixien kokoluokkaa. Pixiellä ei ollut mitään erityistä vaivaa, mutta lantionalueen lihakset vähän turhan heikot. Tätä olen itse siis epäillyt, kun rasituksen jälkeen selvästi reidet ovat kovilla. Eli ei käytä tasapainoisesti lihaksia. Maare neuvoi vaan kasvattamaan kestävyyttä, ei pitänyt tuota minään vikana, ainoastaan liian yksipuolisen liikunnan tuloksena. Näin käy kun on laiska ja lenkittää koiransa aina metsässä irti. Nyt Pixie joutuu osan metsälenkistä kävelemään vetovaljaissa, jotta saadaan lantion lihakset hommiin.
Pixie myös aloitti reissussa juoksun (luonnollisesti). Tärpit on nyt päällä, ja toivottavasti kohta koko roska ohi. Bryn tietää mitä asialle pitäisi tehdä, joten ensi syksyn juoksun toinen on hoidossa ja talvella Pixie sitten leikataan.
Mitäpä muuta, kevättä ja lampaita odotellessa!
Niin joo, ilmosin Pixien tokokisoihin 4.5. Katotaan kuin käy, neljä viikkoa aikaa treenata. Varusteet on tärkeimmät, joten kävin pari viikkoa sitten hamstraamassa palloja :D
Ihanaa oli päästä paimentamaan ja muutenkin olemaan ulkona, ihmiset oli kaikki ihanan ystävällisiä ja auttavaisia, sekä olosuhteet pääsääntöisesti upeita. Ensimmäisenä kahtena päivänä meillä ei pitänyt olla varsinaista ohjelmaa, mutta silti päivät vaan humpsahti ohi. Kahdessa päivässä paimennettiin neljässä eri paikassa, tavattiin Pixien sisko ja ainakin minä imin itseeni neuvoja ja ideoita kuin pesusieni. Ingelan luona myös Bryn pääsi lampaille, Ingela ystävällisesti auttoi sen kanssa. Liinassa tehtiin pienessä aitauksessa, käveltiin vaan lampaiden perässä ja kulmissa annettiin vähän painaa ja ottaa kontaktia (ei kuitenkaan fyysistä ;) Pikkumies näytti oikein kivalta sikäli kun mä mitään mistään tajuan, ennen kaikkea olin hirveän iloinen siitä että vaikuttaa todella "treenattavalta". On tarpeeksi kiinnostunut, mutta ei silti vielä ihan kaheli. Selvästi luontevampi kuin Pixie, esimerkiksi pysähtyi itsekseen kun lampaat oli painettu nurkkaan. Kovasti haluaa mennä päihin ja pysäyttää, joten perässä kävellessä pitää liinalla koko ajan himmata. Mikä nyt on aika ymmärrettävää, tuo oli toinen kerta lampailla. Mun pitää muistaa päästää se tarpeeksi lähelle lampaita ja kannustaa sitä painamaan niitä vähän nurkkaan, jotta saa tunteen hallinnasta ja oikean kontaktin lampaisiin. Mun ehdoton perisynti kun on että estän koiraa työskentelemästä.
Mistä päästäänkin matkan kahteen viimeiseen päivään. Osallistuttiin hurttien kasvattajatädin klinikalle, siellä heti ekan passin alussa tulikin mulle sitten vähän sanomista. Juurikin tuo sama, mä olen kontrollifriikki joka estän koiraani työskentelemästä, ja lisäksi olen liian lepsu koska Pixie ei mene maahan. Osittain itse sanoisin maahanmenon vaikeuden johtuvan juurikin siitä että olen maahankäskyllä estänyt koiraa, sen sijaan että pysäyttäisin vaan kun sitä tarvitaan. Noh, virheistä oppii ja kahden päivän jälkeen koira olikin jo ihan eri näköinen. Pysähtyi ja meni lampaiden perässä, tasapainotti poispäin ja flänkkäsi rennosti. Toki työtä pitää tehdä vielä erinäisiä tunteja ennen kuin homma on lähelläkään hanskassa meistä kummallakaan, mutta nyt on ainakin selkeät askelmerkit päässä miten edetä.
Angie kokeili lyhyesti myös Bryniä, neuvoi että sen kanssa ei kannata tehdä alkuun muuta kuin antaa kävellä perässä. Veljellä on kuulemma todella luonnollinen out-cast ja haku, ja samaa näytti Bryn. Joten ei tarvetta vahvistaa jo vahvaa. Sanoi myös tykkäävänsä kakarasta, ja oli sitä mieltä että "he will work". Innolla odotan kesää, että pääsee näkemään mihin suuntaan tuo lähtee kehittymään.
Koko matkan ajan päässä vaan surisi, niin paljon uusia ajatuksia sekä vahvistuksia vanhoille. Oli hienoa nähdä erilaisia koiria, lampaita ja ohjaustyylejä. Kaikesta oppi jotain, ja tuntuu että ehkä jopa opin jotain mitä voin hyödyntää jos vastaan tulee ongelmia.
Tiistaina mentiin heti Maaren käsittelyyn, tuli kyllä tarpeeseen reissun jälkeen. Bryn oli vinossa, minkä jo tiesinkin, mutta Maare sai sen hyvin suorenemaan. Kehui rakennetta ja hermostoa, ehkä siitä tulee ihan asiallinen pikku-koira. Kovin isohan tuo ei vieläkään ole, Pixien kokoluokkaa. Pixiellä ei ollut mitään erityistä vaivaa, mutta lantionalueen lihakset vähän turhan heikot. Tätä olen itse siis epäillyt, kun rasituksen jälkeen selvästi reidet ovat kovilla. Eli ei käytä tasapainoisesti lihaksia. Maare neuvoi vaan kasvattamaan kestävyyttä, ei pitänyt tuota minään vikana, ainoastaan liian yksipuolisen liikunnan tuloksena. Näin käy kun on laiska ja lenkittää koiransa aina metsässä irti. Nyt Pixie joutuu osan metsälenkistä kävelemään vetovaljaissa, jotta saadaan lantion lihakset hommiin.
Pixie myös aloitti reissussa juoksun (luonnollisesti). Tärpit on nyt päällä, ja toivottavasti kohta koko roska ohi. Bryn tietää mitä asialle pitäisi tehdä, joten ensi syksyn juoksun toinen on hoidossa ja talvella Pixie sitten leikataan.
Mitäpä muuta, kevättä ja lampaita odotellessa!
Niin joo, ilmosin Pixien tokokisoihin 4.5. Katotaan kuin käy, neljä viikkoa aikaa treenata. Varusteet on tärkeimmät, joten kävin pari viikkoa sitten hamstraamassa palloja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti